Lampunvarjostimia

Tässä on pari viimeisintä projektia. Tästä ensimmäisestä saan taas kiittää naapurin rouvaa. Hän oli tehnyt pari valkoista lampunvarjostinta ja minun piti ne nähtyäni tehdä oma versio. Eli tässä sitten samainen lampunvarjostin vihreänä. Ja ei, tätä ei ole tehty paperinarusta, vaikka siitähän nämä on perinteisesti tehty. Tämä on 7 Veljestä villalangasta tehty pallovarjostin.

 

Tekniikka varjostimen teossa on sama kuin paperinarusta tehdyssä, eli ei mitään eroa. Tarvitaan vain iso ilmapallo ja liima-vesiseos. Itse muotoilin ilmapalloa kelmulla voimakkaasti ennen langan pyörittämistä, että siitä tuli paremmin pyöreä. Ja kun varjostin oli valmis, otin vain vanhan varjostimen makuuhuoneen lampusta ja laitoin uuden tilalle. Lamppua ei tarvinnut edes vaihtaa. Helppoa kuin mikä.

Mielessäni olin pyöritellyt kauan toista ideaa, kun keittiön kattolampun lasinen kupu oli kauan näyttänyt ehyelle, mutta on kuitenkin ollut rikki. Olin miettinyt, että voisin ostaa vanhan lampunvarjostimen ja kiinnittää sen rautalankakehikkoon paperikukkia. Enhän minä tähän hätään löytänyt sopivaa kehikkoa mistään, joten päätin kokeilla onnistuisiko, jos vääntäisin rautalangasta renkaita ja kiinnittäisin paperikukat niihin.

 

 

Leevin avustuksella tai sitten häiriöllä, tein pieniä punaisia ja valkoisia paperinarukukkia, liitin ne yhteen pyöreäksi levyksi. Sitten tein kolme erikokoista rengasta rautalangasta. Pienin tuli sisimmäksi, joka pujotetaan lampun kantaan. Keskimmäisen, noin 12 cm halkaisijaltaan, kiinnitin ensimmäisen kukkakehän keskelle. Tarkoitus sillä on että se levittää ja nostaa varjostinta riittävästi, ettei se mene liian iholle hehkua. Suurimman rautalankarenkaan kiinnitin ulommaisen kukkakehän keskelle.

 

 

Aluksi oli tarkoitus, että nuo rautalankarenkaat tulisivat osaksi paperikukkalevyä sinne väliin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut. Renkaiden koko ei vain sinne sopinut ja alapuolelta katsottuna se on paremman näköinen ilman. Olen vain miettinyt, pitäisikö tuohon päälle tehdä toinen paperikukkakerros, että rautalangat menisivät kokonaan piiloon, mutta se on ainakin vielä jäänyt harkinnan asteelle. Pelkona on lähinnä, että varjostimesta tulee silloin liian painava, jolloin rautalankarenkaat eivät jaksa pitää varjostinta muodossa ryhdikkäänä. Tietenkin, jos sinne laittaisi poikkitukia, mutta en tiedä. Pitää katsoa, josko joskus kehitän tuota varjostinta eteenpäin.

 

Elämänpuu rautalangasta ja helmistä

Se on vaarallista surffailla netissä. Etsin Internetin ihmeellisestä maailmasta rautalankaa yhtä projektia varten ja törmäsin kuvaan, jossa oli rautalangasta tehty elämänpuu. Minähän ihastuin heti ja päätin että tuollainen on ihan pakko saada. Netistä löytyi vielä ohje, http://www.tuuliadesign.fi/blogi_/rautalankatyot niin samana päivänä piti lähteä kauppaan rautalankaa ja helmiä hakemaan. Aivan ohjeen mukaisia tarvikkeita en löytänyt kaupasta, joten hieman jouduin soveltamaan. Paksumpi rautalanka piti vaihtaa reilusti ohuempaan, kun oikeaa paksuutta mustana ei löytynyt. Niinpä punoin ohuempaa lankaa enemmän paksun tilalle, eikä sitä mielestäni tuossa valmiissa työssä huomaa lainkaan. 

Siitä alkoikin armoton rautalangan punominen ja sormet verissä vääntäminen (ihan kirjaimellisesti). Kuvassa näkyykin työ keskeneräisenä, jolloin usko meinasi loppua ja ajattelin, että ei tästä mitään tule. Kotona ei ollut sopivan kokoista muottia pyöreälle kehälle, joten vähän piti töistä lainata sopivaa roska-astiaa muotiksi.
 

Tässä sitten on minun versioni elämänpuusta. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi elämänpuuksi olen tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman asian tekisin vähän erilailla, käyttäisin hyviä hanskoja punomisessa, ettei kovin haavoja sormiin tulisi. Ja ehkä muotoilussa muutamaa kohtaa muokkaisin vielä, mutta en nyt tiedä, tämä ainakin on hyvä näin.
 

 

Ainut ongelma on nyt vain, että kun tuo työ on paikallaan seinällä, minä katson siitä aina paljonko kello on...