Paperinarukranssi

Olin taas kauan ihaillut naapurin rouvan ikkunassa näkynyttä valokranssia ja miettinyt, miten tuo tehdään. Eräskin päivä surffailin netissä ja siellä törmäsin ohjeeseen sivulla www.taitopirkanmaa.fi/Neulekranssi. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin käydä hankkimassa valkoista paperinarua, metallirangas pohjaksi ja sitten kutomaan.

Tosin ensin piti keriä naru vihdeltä keräksi. Se on aina pieni tapahtuma -ainakin Leevin mielestä. Onneksi paperinaru ei ole niin paha menemään sotkuun kuin villalanka, niin ei haitannut, vaikka Leevi olikin ”apuna” kerimisessä.

Pari kertaa piti kutominen aloittaa uudelleen, ennen kuin sain neuloksen sopivan leveäksi metallirenkaaseen. Mutta lopputuloksesta tuli ihan ok. Ensihätään kranssiin piti laittaa pattereilla toimiva valosarja, koska joulu oli jo ohi, eikä kaupoissa ollut enää sähköllä toimivia valosarjoja myynnissä. Sitten iski vielä laiskuus, enkä kehdannut niitä pahemmin netistä katsella. Ajattelin kyllä, että jossakin vaiheessa vaihdan patterilla toimivan valosarjan sähkökäyttöiseen ja sellaiseen, jossa on enemmän lamppuja. Ei jaksa vaihtaa vähän väliä pattereita tuohon valosarjaan, kun se on melkoisen sähkösyöppö sarja.

Nyt ainakin vielä tuntuu sille, että ensi jouluna yksi tai kaksi läheistä ihmistä saa mahdollisesti tuollaisen valokranssin joululahjaksi...

Avaimenperiä

Minulla oli tässä vuosi sitten pieni ongelma. Avaimenperäni meni rikki ja uusi kiva oli hakusessa. Katselin kaupoista erilaisa, mutta eihän sieltä löytynyt yhtään sellaista, jota oikein kehdannut käyttää. Kaikki mitä vastaan tuli, oli enemmän lapsille, ei aikuisille. Lopulta muistin, että minullahan on kaapissa jäljellä jonkin verran puolijalokiviä, kaupasta saa hopeoitua kuparilankaa ja tallessa oli vielä avainrengas vanhasta avaimenpärästä.

Siitäpä se idea sitten lähti -ja vähän ryöstäysi käsistä. Ensin tein itselle oikealla olevan avaimenperän hematiittirenkaista ja ametistihelmistä. Siitä tuli ihan ok ja niinpä avainrenkaita piti hankkia lisää ja erilaisia avaimenperiä alkoi syntyä lahkaksi, kuten tuo vasemmalla oleva hematiittirenkaista ja karneoleista tehty avaimenperä.

Ja kun vauhtiin oli päästy, tein isoista tiikerinsilmistä useamman avaimenperän. Se hyvä puoli näissä luonnonkivissä ja puolijalokivissä on, että on todella vaikea tehdä kahta samanlaista. Kun kuviot ja värisävyt vahtelevat kivissä, aina tulee uniikkeja tuotoksia. Sellaisen huonon puolen olen näissä omissa tuotoksissani huomannut, että käytössä pikkuhiljaa tuo hopeointi kuparilangasta kuluu pois. Mutta toisaalta, avaimenperä on käyttöesinee ja sitä kulumaa tulee pakostakin. Kun se on mennyt rumaksi, on aika vaihtaa avaimenperä johonkin toiseen...

Lopuksi vielä yksi erilainen avaimenpäräpari. Kivenä on muistaakseni magnesiitti. Avainkaulakoruun on käytetty kaupasta ostettua, valmista ketjua, jota olen pätkinyt ja väliin laitoin sitten korukiviä säännöllisen epäsäännöllisesti. Omasta mielestä tuostakin tuli ihan hyvän näköinen (kunhan ei katso liian tarkasti punonnan jälkeä, työkaluista jäi lankan välillä melkoiset orkoset).

Piiiiitkästä aikaa...

Taas on päässyt tovi vierähtämään edellisestä lisäyksestä näille sivuille. Mutta minulla on "hyvä" syy...vanha tietokoneeni meni vähän sekaisin ja se tarvitsi rutkasti päivitystä. Eihän mikään mennyt niinkuin Strömsössä, niinpä uusi kone piti hankkia. Toivottavasti tämä nyt kestää yhtä kauan kuin edellinen ja saan taas näitäkin sivuja päiviteltyä ilman noita hirmuisen pitkiä "luovia" taukoja.

Tässä on jotain, mitä minun on pitänyt lisätä näille sivuille jo kauan sitten, Aaltoneulehuivi pudotetuin silmukoin Novitan Huurre -langasta.

Ohje on luonnollisesti Novita -lehdestä, Talvi 2014. Yläkuvassa se on venytettynä olohuoneen matolle (luonnollisesti Leevi oli silloin "hoidossa" äidillä ja isällä, ettei se vain valloita huivia omakseen ja satuta itseään nuppineuloihin). Venytettynä tuon huivin koko on noin 215 x 69 cm. Ohjeessa valmiin mitat olivat 150 x 60 cm. Vähän venähti tuossa matolla, vaikka ihan ohjeen mukaan tein. Mutta ei siitä liian pitkä tullut, pysyypähän paremmin päällä, kun voi nakata huolettomasti olkapään yli.

Tikkaille nakattuna (ja kun se on oikein päällä) näkyy oikein hyvin, miten eläväinen pinta neuleessa on. Itse pidän tällaisissa töissä liukuvärjätyistä langoista. Jotenkin ne vain tuovat lisää elävyyttä ja uniikkiutta asusteisiin. Varmasti ei tule kahta samanlaista vastaan.

Lampunvarjostimia

Tässä on pari viimeisintä projektia. Tästä ensimmäisestä saan taas kiittää naapurin rouvaa. Hän oli tehnyt pari valkoista lampunvarjostinta ja minun piti ne nähtyäni tehdä oma versio. Eli tässä sitten samainen lampunvarjostin vihreänä. Ja ei, tätä ei ole tehty paperinarusta, vaikka siitähän nämä on perinteisesti tehty. Tämä on 7 Veljestä villalangasta tehty pallovarjostin.

 

Tekniikka varjostimen teossa on sama kuin paperinarusta tehdyssä, eli ei mitään eroa. Tarvitaan vain iso ilmapallo ja liima-vesiseos. Itse muotoilin ilmapalloa kelmulla voimakkaasti ennen langan pyörittämistä, että siitä tuli paremmin pyöreä. Ja kun varjostin oli valmis, otin vain vanhan varjostimen makuuhuoneen lampusta ja laitoin uuden tilalle. Lamppua ei tarvinnut edes vaihtaa. Helppoa kuin mikä.

Mielessäni olin pyöritellyt kauan toista ideaa, kun keittiön kattolampun lasinen kupu oli kauan näyttänyt ehyelle, mutta on kuitenkin ollut rikki. Olin miettinyt, että voisin ostaa vanhan lampunvarjostimen ja kiinnittää sen rautalankakehikkoon paperikukkia. Enhän minä tähän hätään löytänyt sopivaa kehikkoa mistään, joten päätin kokeilla onnistuisiko, jos vääntäisin rautalangasta renkaita ja kiinnittäisin paperikukat niihin.

 

 

Leevin avustuksella tai sitten häiriöllä, tein pieniä punaisia ja valkoisia paperinarukukkia, liitin ne yhteen pyöreäksi levyksi. Sitten tein kolme erikokoista rengasta rautalangasta. Pienin tuli sisimmäksi, joka pujotetaan lampun kantaan. Keskimmäisen, noin 12 cm halkaisijaltaan, kiinnitin ensimmäisen kukkakehän keskelle. Tarkoitus sillä on että se levittää ja nostaa varjostinta riittävästi, ettei se mene liian iholle hehkua. Suurimman rautalankarenkaan kiinnitin ulommaisen kukkakehän keskelle.

 

 

Aluksi oli tarkoitus, että nuo rautalankarenkaat tulisivat osaksi paperikukkalevyä sinne väliin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut. Renkaiden koko ei vain sinne sopinut ja alapuolelta katsottuna se on paremman näköinen ilman. Olen vain miettinyt, pitäisikö tuohon päälle tehdä toinen paperikukkakerros, että rautalangat menisivät kokonaan piiloon, mutta se on ainakin vielä jäänyt harkinnan asteelle. Pelkona on lähinnä, että varjostimesta tulee silloin liian painava, jolloin rautalankarenkaat eivät jaksa pitää varjostinta muodossa ryhdikkäänä. Tietenkin, jos sinne laittaisi poikkitukia, mutta en tiedä. Pitää katsoa, josko joskus kehitän tuota varjostinta eteenpäin.

 

Elämänpuu rautalangasta ja helmistä

Se on vaarallista surffailla netissä. Etsin Internetin ihmeellisestä maailmasta rautalankaa yhtä projektia varten ja törmäsin kuvaan, jossa oli rautalangasta tehty elämänpuu. Minähän ihastuin heti ja päätin että tuollainen on ihan pakko saada. Netistä löytyi vielä ohje, http://www.tuuliadesign.fi/blogi_/rautalankatyot niin samana päivänä piti lähteä kauppaan rautalankaa ja helmiä hakemaan. Aivan ohjeen mukaisia tarvikkeita en löytänyt kaupasta, joten hieman jouduin soveltamaan. Paksumpi rautalanka piti vaihtaa reilusti ohuempaan, kun oikeaa paksuutta mustana ei löytynyt. Niinpä punoin ohuempaa lankaa enemmän paksun tilalle, eikä sitä mielestäni tuossa valmiissa työssä huomaa lainkaan. 

Siitä alkoikin armoton rautalangan punominen ja sormet verissä vääntäminen (ihan kirjaimellisesti). Kuvassa näkyykin työ keskeneräisenä, jolloin usko meinasi loppua ja ajattelin, että ei tästä mitään tule. Kotona ei ollut sopivan kokoista muottia pyöreälle kehälle, joten vähän piti töistä lainata sopivaa roska-astiaa muotiksi.
 

Tässä sitten on minun versioni elämänpuusta. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi elämänpuuksi olen tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman asian tekisin vähän erilailla, käyttäisin hyviä hanskoja punomisessa, ettei kovin haavoja sormiin tulisi. Ja ehkä muotoilussa muutamaa kohtaa muokkaisin vielä, mutta en nyt tiedä, tämä ainakin on hyvä näin.
 

 

Ainut ongelma on nyt vain, että kun tuo työ on paikallaan seinällä, minä katson siitä aina paljonko kello on...

Pitkästä aikaa

Hupsista, miten aika taas menee nopsaan ja edellisestä päivityksestä on vaikka kuinka ja paljon aikaa. No, toisaalta, en minä ole ehtinyt talven aikana kovin paljoa tekemään mitään. Laiskuus on vaivannut tosi pahasti ja kaikkea muuta on tullut touhuttua.   
 

 

Aloitetaan nyt kumminkin tästä. Tuossa vuoden vaihteessa tuli hankittua uusi sohva ja luonnollisesti Leevin kanssa tuli sen kanssa pieniä ongelmia, kun onhan se aivan ihana venytellä ja tylsytellä kynsiä sohvan divaaniosan päähän. Sainkin siitä ihan hyvän idean. Teen siihen päähän suojan. Ostin kahdenlaista paksua verhoilukangasta ja ompelin ne yhteen. Ajatuksena oli, että kun toinen puoli on kynsitty pilalle, toinen puoli on käytössä tai kun toinen puoli kyllästyttää, käännän toisen puolen esille. Luonnollisesti laadunvalvonta oli paikalla, kun leikkasin kankaita lattialla sopivan kokoiseksi. Tuossa kuvassa näkyykin suojan yksivärinen puoli.
 

 

Tein samalla samoista kankaista, samalla periaatteella vanhaan nojatuoliin, jonka Leevi on valloittanut istuimen päälle suojan. Siitä on paljon helpompi pyyhkiä ja imuroida karvat pois.
 

 

Ja kun olin päässyt vauhtiin, loppukankaasta piti tehdä sitten tyynynpäällinen. Jostakin blogista löysin tosi helpon vetoketjullisen tyynynpäällisen ohjeen. Ikävä kyllä en muista blogin nimeä, mutta varmasti se googlaamalla jostakin netin syövereistä löytyisi. Ohjeessa vetoketju solahti tosi näppärästi ja vaivattomasti paikoilleen, niin että päällinen oli todella helppo ja nopea tehdä. Varsinkin kun tuskailin etukäteen vetoketjun ompelun vaikeutta ja hirveää säätämistä. Tästä lähtien teen tyynynpäälliset aina tuolla tavalla.

 

 

Että kyllä nyt Leevin passaa ruusupedillä nukkua :) 

 

 

Vauvan vaatteita

Pitkästä aikaa –tässä on vierähtänyt taas tovi. Olen odottanut, että saan nämä vauvan vaatteet valmiiksi. Aloitin kyllä nämä kesällä, mutta tässä välissä on ollut kaikenlaista. Ensin oli melkoiset helteet, että ei oikein ollut kutomiseen inspiraatiota. Sitten meni niskat melkoiseen juntturaan, että ei ollut mitään jakoa käsitöille. Nyt on taas paikat auki, että käsitöitä voi edes harkita.

Nämä on vähän niin kuin tilaustyö entisen työkaverin lapsenlapselle –kuten väristä voi päätellä, kyseessä on poika. Takin ja housujen ohje on Novitan lehdestä Kevät 2009. Lankana on käytetty Woolia. Housut oli tosi kiva kutoa, kun koko ajan siinä on kudottu suljettua neuletta. Takki oli vähän työläämpi. Aikuistenkin neuleiden yläosa on kavennuksineen vähän tylsä kutoa, saatikka sitten tuollaisen pienen. Juuri kun pääset vauhtiin, olet kutonut ihan liian pitkästi ja sitten taas puretaan.

Kypärämyssyn ohje on Novitan lehdestä syksy 2007. Lankana siinä on ohjeesta poiketen (Wool)  on käytetty Novitan Ipana –lankaa. Tämä oli tosi kiva kutoa yhtenä tasona. Sitten saikin miettiä, miten kappale ommellaan kiinni niin, että siitä tulee kypärä. Vaikka ohje oli ihan selkeä, piti pari kertaa ompeleet purkaa, että sai oikeat kulmat ommeltua kiinni.

Tässä kohden pitää tunnustaa sitten, että ulkoistin lapasten ja sukkien teon. Äiti onneksi kutoi nämä, hän kun on kutonut viimeisen vuoden aikana lukemattomia pareja lasten sukkia ja lapasia vuosien varrella kertyneistä jämälangoista. Hänellä nämä syntyivätkin sitten käden käänteessä, minulla olisi näin pienten kutominen voinut kestää ja ähräyttää jonkin aikaa.