Näiden sukkien ohjeen löysin Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan
kirjasta Sukkasillaan. Näistä Enon kotitöppösistä tuli pian lempisukkani ja
näitä onkin sitten vuosien varrella tullut neulottua varmaan kymmeniä. Olen
neulonut näitä itselle, äidille, isälle, kummille ja yhdet varmaan kumminkaimallekin.
Kun näin näiden sukkien ohjeen, älysin, että niiden ei aina tarvitse
olla kovin pitkävartiset tai edes tavalliset nilkkasukat. Ja siinä se syy
onkin, miksi pidän näistä sukista. Vielä kun otetaan huomioon, että minulla on
kotona aina kylmä lattia ja aina vetää, niin olen huomannut, että villasukat
paljaalla jalalla on kaikkein miellyttävin suoja. Ne eivät koskaan ole liian
kuumat eivätkä liian kylmät, vaan aina sopivat. Ja kun tässä mallissa ei ole
juuri lainkaan vartta, ne ovat ikään kuin tossut jalassa.
Sukan suu on kaksinkertainen, jolloin kuvion nurjapuoli ei jää näkyviin
ja jälki on hyvin siistiä. Varsinkin lankojen päättelyt ovat piilossa, joista
en koskaan saa siistejä (inhoankin lankojen päättelyä). Sukan varsi on mukavan
jämäkkä, kun se on lyhyt ja osaksi kaksinkertainen –tuntuu hyvälle jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti