Avaimenperiä

Minulla oli tässä vuosi sitten pieni ongelma. Avaimenperäni meni rikki ja uusi kiva oli hakusessa. Katselin kaupoista erilaisa, mutta eihän sieltä löytynyt yhtään sellaista, jota oikein kehdannut käyttää. Kaikki mitä vastaan tuli, oli enemmän lapsille, ei aikuisille. Lopulta muistin, että minullahan on kaapissa jäljellä jonkin verran puolijalokiviä, kaupasta saa hopeoitua kuparilankaa ja tallessa oli vielä avainrengas vanhasta avaimenpärästä.

Siitäpä se idea sitten lähti -ja vähän ryöstäysi käsistä. Ensin tein itselle oikealla olevan avaimenperän hematiittirenkaista ja ametistihelmistä. Siitä tuli ihan ok ja niinpä avainrenkaita piti hankkia lisää ja erilaisia avaimenperiä alkoi syntyä lahkaksi, kuten tuo vasemmalla oleva hematiittirenkaista ja karneoleista tehty avaimenperä.

Ja kun vauhtiin oli päästy, tein isoista tiikerinsilmistä useamman avaimenperän. Se hyvä puoli näissä luonnonkivissä ja puolijalokivissä on, että on todella vaikea tehdä kahta samanlaista. Kun kuviot ja värisävyt vahtelevat kivissä, aina tulee uniikkeja tuotoksia. Sellaisen huonon puolen olen näissä omissa tuotoksissani huomannut, että käytössä pikkuhiljaa tuo hopeointi kuparilangasta kuluu pois. Mutta toisaalta, avaimenperä on käyttöesinee ja sitä kulumaa tulee pakostakin. Kun se on mennyt rumaksi, on aika vaihtaa avaimenperä johonkin toiseen...

Lopuksi vielä yksi erilainen avaimenpäräpari. Kivenä on muistaakseni magnesiitti. Avainkaulakoruun on käytetty kaupasta ostettua, valmista ketjua, jota olen pätkinyt ja väliin laitoin sitten korukiviä säännöllisen epäsäännöllisesti. Omasta mielestä tuostakin tuli ihan hyvän näköinen (kunhan ei katso liian tarkasti punonnan jälkeä, työkaluista jäi lankan välillä melkoiset orkoset).

Elämänpuu rautalangasta ja helmistä

Se on vaarallista surffailla netissä. Etsin Internetin ihmeellisestä maailmasta rautalankaa yhtä projektia varten ja törmäsin kuvaan, jossa oli rautalangasta tehty elämänpuu. Minähän ihastuin heti ja päätin että tuollainen on ihan pakko saada. Netistä löytyi vielä ohje, http://www.tuuliadesign.fi/blogi_/rautalankatyot niin samana päivänä piti lähteä kauppaan rautalankaa ja helmiä hakemaan. Aivan ohjeen mukaisia tarvikkeita en löytänyt kaupasta, joten hieman jouduin soveltamaan. Paksumpi rautalanka piti vaihtaa reilusti ohuempaan, kun oikeaa paksuutta mustana ei löytynyt. Niinpä punoin ohuempaa lankaa enemmän paksun tilalle, eikä sitä mielestäni tuossa valmiissa työssä huomaa lainkaan. 

Siitä alkoikin armoton rautalangan punominen ja sormet verissä vääntäminen (ihan kirjaimellisesti). Kuvassa näkyykin työ keskeneräisenä, jolloin usko meinasi loppua ja ajattelin, että ei tästä mitään tule. Kotona ei ollut sopivan kokoista muottia pyöreälle kehälle, joten vähän piti töistä lainata sopivaa roska-astiaa muotiksi.
 

Tässä sitten on minun versioni elämänpuusta. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi elämänpuuksi olen tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman asian tekisin vähän erilailla, käyttäisin hyviä hanskoja punomisessa, ettei kovin haavoja sormiin tulisi. Ja ehkä muotoilussa muutamaa kohtaa muokkaisin vielä, mutta en nyt tiedä, tämä ainakin on hyvä näin.
 

 

Ainut ongelma on nyt vain, että kun tuo työ on paikallaan seinällä, minä katson siitä aina paljonko kello on...