Hopeakoruja vol. 2

Toiselle hopeakorukurssille minun piti päästä, koska ensimmäisen kurssin lopussa näin tämän rannekorun kuvan yhdessä kirjassa. Tosin siinä se oli kullasta tehtynä, mutta minä ihastuin siihen heti ja joulun jälkeen oli kurssille taas pakko päästä.

  

Rannekoru on todella yksinkertainen, mutta näyttävä. Hopealankaa on vain letitetty tasossa, rinnalle on laitettu eräänlaiset ohjauslangat. Kaikki tuo on vain sidottu yhteen. Lukkoa varten on juotettu kaksi lankaa yhteen ja taivutettu muotoonsa.

 

 

Tästä rannerenkaasta on tullut lempikoru, jota tulee pidettyä aina kesäisin. Hieman tuo letityksen jälki voisi olla tasaisempaa, mutta se ei haittaa, kun ei niin tarkkaan sitä katso.

 

Näitä helmikoruja tulee pidettyä harmittavan vähän. Askarteluliikkeistä saa ostaa nauhana siruhelmiä, jotka ovat puolijalokiviä. Toinen koruista on tehty hematiiteista ja toinen ametisteista. Ohuesta hopealangasta on vain taivutettu eräänlaiset korupiikit, jotka on sitten pujotettu sirujen läpi ja kiinnitetty yhteen. Helppoa, yksinkertaista ja nättiä.

Hopeakoruja vol. 1

Pääsiäisen aikaan sain kuvattua jonkin verran noita tekemiäni hopeakoruja. Lainasin vähän äidin kameraa ja sillä sain ihan kohtuullisia kuvia noista koruista. Laitetaan tähän sitten muutamia niistä.

Olisikohan ollut vuonna 2009, kun lopultakin sain ensimmäisen kerran tungettua itseni kansalaisopiston hopeakorukurssille. Ne kun täällä Oulussa ovat todella suosittuja. Ja jos jollekin kurssille haluat päästä, täytyy netissä olla valmiina heti kun ilmoittautuminen alkaa. Ohjaaja on todella hyvä ja asiansa tunteva ja ihmisiä otetaan kurssille sen verran vähän, että yksilöllistä opetusta jokainen varmasti ehtii saada. Näillä kursseilla tulikin sitten käytyä, 3 – 4 kertaa ainakin, eli hurahdin hopeakoruihin aivan totaalisesti.

Kaikki hopeakorut, mitä tässä esittelen, ovat ns. Sterling hopeaa 925. Tässä seoksessa on mahdollisimman paljon hopeaa, se on helppo työstää ja on myös kestävää käytössä. Melkeinpä tärkeintä on, että siinä ei ole nikkeliä, joten allergisia reaktioita se aiheuttaa harvoin. Joten kun kirjoitan täällä hopeasta, tarkoitan juuri tätä 925-hopeaa.

 

Tässä kuvassa taitaa olla ensimmäinen tekemäni hopeakoru, todella siro ranneketju, jostakin helpostahan sitä piti aloittaa. Opettajalta sai ostaa myös hopeahelmiä. Ihastuin näissä helmissä kuvioituun pintaan. Jotta helmet erottuisivat enemmän ketjusta, tein niiden ympärille kehykset, joiden sisällä helmi istuu hyvin. Ketjun pituus on 19,5 cm.

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

 

Tässä on sitten toinen tekele. Pitihän siellä sitten kokeilla erilaisia tekniikoita. Tätä varten valssasin hopealankaa niin, että se meni littanaksi ja toiselle puolelle tuli hieno kuvio. Vaihtelua tuli, kun suoraa lyhyttä hopealanganpätkää käännettiin pihdeillä ympäri ja molempiin päihin tehtiin lenkit, jotta isot renkaat saadaan kiinni. Tämän ketju ei ole mitenkään hirmuisen pitkä, noin 68 cm ja se yksinkertaisesti pujotetaan pään läpi.

 

 

 

Tähän Cordell-ketjuun on käytetty myös valssattua hopealankaa, tällä kertaa hieman paksumpaa. Ketju oli hieman työläs punoa, koska se on niin tiivis, mutta se kyllä maksoi vaivan. Ketju on noin 44 cm pitkä ja samaan sarjaan olen tehnyt myös roikkuvat korvakorut. Niiden korkeus on noin 7,5 cm. Pitää tunnustaa, että en ole koskaan ollut hirveä Cordell-punoksen ystävä, ainakaan kultakoruna, mutta tästä hopeaversiosta olen pitänyt kovasti. Liekö syynä se, että tuossa pinnassa on tuo kuviointi.

 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeisenä tällä kertaa esittelen tällaisen erilaisen rannekorun, missä ei ole käytetty lainkaan avolenkkejä. Koru on tehty punomalla kuusiokulma-avaimen ympärille todella ohutta hopealankaa. Kun haluttu pituus on saavutettu, vedetään ketju erikokoisten reikien läpi, jotta saadaan haluttu paksuus. Samalla punos tiivistyy ja punoksen löysyys häviää. Lopuksi päihin liimataan helat lukkoa varten ja tässä valmiin ranneketjun pituus on 20,5 cm.