Kevätpäiväntasaushuivi

Mietin kauan, mitä tähän kohtaan lisään. Tarkoitukseni oli tällä kertaa lisätä tekemiäni hopeakoruja, mutta siitä ei nyt ikävä kyllä tullut mitään. En vain mitenkään keksinyt, miten saisin niistä kuvista edes jotenkin katsottavia, kamerani kun ei ole mitenkään kummoinen.

 

Puhelimen kätköistä löysin kuvan neulomastani Kevätpäiväntasaushuivista. Muistaakseni tammikuussa 2010 kävin kaverini luona Kajaanissa ja Vuokatissa sattui olemaan jonkinlaiset käsityömessut. Sieltä tarttui pari kerää aivan ihanaa lankaa mukaan (en kyllä yhtään muista, mitä lankaa se oli, mutta ihanasti liukuvärjätty) ja sitten piti miettiä, että mitähän siitä tekisi. Ystäväni ehdotti heti kolmiohuivia ja se taisikin olla juuri tämä Kevätpäiväntasaushuivi.  Netin syövereistä löysin nettisivuston, jossa oli paljon kuvia ja ohje vieläpä suomeksi.  

 

Kevään aikana sitten neuloin tämän ensimmäisen version huivista. Isohan siitä tuli ja niin oli tarkoituskin. Tarkkoja mittoja en muista, mutta pientä suuntaa antaa tuo matto, joka oli kutakuinkin 140 x 200 cm. Kuva on otettu kännykällä, kun olen saanut huivin valmiiksi, muotoiltua ja kiinnittänyt sen nuppineuloilla mattoon kuivumaan. Itse pidän tästä tosi paljon ja se onkin ollut tosi kovassa käytössä.

Tämän toisen neuloin sitten lahjaksi -tosin en ole tätä vieläkään hänelle antanut, vaikka syntymäpäivä oli ja meni aikoja sitten. Jotenkin tämä elo vain sattui menemään niin, että…no joo, se siitä. Mutta tällainen sitten valkoisesta Kevätpäiväntasaushuivista tuli. Lanka oli TeeTee Kamena ja puikot 4 ja 4½. Mielestäni huivista tuli todella hieno, kevyt ja ilmava. Oma huivini on neulottu ja päätelty loppuun asti, mutta tähän valkoiseen virkkaisin reunaan ketjusilmukoita.

 

Nyt sitten minulla olisi  jälleen muutama kerä yhtä ihanaa lankaa, josta voisin itselleni huivin neuloa. Haluaisin kyllä jotakin erilaista, mutta en ole yhtä hienoa huivin ohjetta löytänyt kuin tämä. Pitänee vielä jatkaa etsimistä -tai luovuttaa ja neuloa vielä yksi Kevätpäiväntasaushuivi.

Ruusuja

Näin eilisen syntymäpäivän kunniaksi muutama ruusu tähän blogiin. Heti aluksi täytyy sanoa, että minä en ole näitä itse tehnyt, vaan äitini. Muistaakseni hänen työkaverinsa oli tehnyt ja näyttänyt näitä työpaikalla. Olikohan näiden teko-ohje peräti Kalevassa, miten minulla on vähän sellainen muistikuva. Siitä lähtien värikkäitä vaahteran lehtiä on pitänyt kerätä lähes joka syksy.

 

Viime syksynä löytyi kaupungin puistoista todella hienoja, punaisia vaahteranlehtiä ja minähän innoissani keräsin niitä pussikaupalla. Äiti sitten askarteli ruusuja itselleen ja minulle. Itse en ole koskaan vaahteraruusuja tehnyt, en ole koskaan sattunut kotiin, kun hän on näitä vääntänyt. Varmaan näiden teko-ohje löytyy netistä jostakin, jos vain viitsii etsiä.

Helppoja ne ovat kuulemma tehdä, pientä viitseliäisyyttä vain vaativat. Ruusujen väri säilyy vähän vaihtelevasti, vaikka niihin suihkutetaan pinnalle kerros lakkaa. Varmaan sillä, millainen talvi on , miten paljon aurinko paistaa ja paistaako se suoraan ruusuille, on vaikutusta. Keltaisista lehdistä tahtoo talven mittaan tulla ruskeita, mutta punaisten lehtien väri säilyy ihan kohtalaisesti, ainakin värin tunnistaa sinnepäin punaiseksi. Seinäkoristeessa ruusut on kiinnitetty lumipalloheisin paljaaseen oksaan ja värit ovat talven mittaan jo haalistuneet. Löysin puhelimesta syksyllä otetun valokuvan ja rinnalla on pari päivää sitten otettu valokuva. Värijen muuttumisen näkee tuossa hienosti. Ruukussa ne on istutettu erilaisten ”hienojen” kivien joukkoon ja kuva on otettu syksyllä, pian niiden valmistumisen jälkeen. Mutta hienoja ne ovat vielä näin kevättalvellakin. Varsinkin kun vähän kauempaa katsoo :)

In and Out

Ensimmäiset sukat kirjasta sukkia. rakkaudella. ovat valmiit! Mallin nimi on In and Out ja lankana on käytetty Crazy Zauberball –lankaa, joka on melkoisen ohutta (100 g on 420 m) ja puikot olivat 2.25. Näiden sukkien teossa tuli eteen monta ensimmäistä kertaa. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että onhan niissä molemmissa virhe, tosin toiseen sukkaan tein sen tarkoituksella, jotta ne olisivat samanlaiset. Mutta kun en virhettä kerro, kukaanhan sitä ei huomaa. 

Ensimmäinen sukka oli melkoisen vaikea neuloa, koska olen sellainen tv:n ääressä neuloja. Eli samalla kun neulon, katson yleensä televisiota, käsien kun pitää käydä kokoajan. Näiden sukkien kohdalla se ei onnistunutkaan, koska ohje meni koko ajan eteenpäin, siinä ei ollut riittävän lyhyttä toistoa, jotta tv:n katselu olisi luonnistunut. Jos vähänkään keskittyminen herpaantui, ei kuvion teosta tullut mitään ja silmukat menivät sekaisin. Mutta toinen sukka olikin jo helpompi tehdä, mutta kovaa keskittymistä sekin vaati.

Kirjan ohje oli mielestäni ensin vähän vaikea ymmärtää, mutta kun ohjeen ”kieleen” tottui, selvisin kyllä vaikeistakin paikoista. Kirjan kirjoittajahan on amerikkalainen, joten ohjeet on käännetty suoraan suomeksi, joten välillä piti miettiä, mitä jokin ohjeen kohta merkitsee. Yksi hyvä esimerkki ”neulekielen” erilaisuudesta on kirjassa ollut ssk. Tämä tarkoitti: nosta 2 silmukkaa yksi kerrallaan oikein neulomatta vasemmalta puikolta oikealle. Vie silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne yhteen takareunoista. Itse tulkitsin tämän ohjeen yksinkertaisesti suomalaiseksi ylivetokavennukseksi. Ajatukset siis piti pitää hyvin kasassa ja paljon piti miettiä ohjetta lukiessa, miten mikäkin kohta tehdään.

Hienothan näistä sukista tuli ja varmasti näitä tulee pidettyä paljon. Saas sitten nähdä, miten hyvin nämä kestävät kulutusta, minulla kun kantapää tahtoo kulua nopeasti puhki. Mutta paikkaamallahan siitäkin selvitään. Nyt vain täytyy pikaisesti käydä kaupassa valitsemassa uutta lankaa, jos tuosta kirjasta neuloisi toisetkin sukat, ennen kuin se pitää palauttaa takaisin kirjastoon. Niin ja ne ensimmäiset kerrat -enpä ollut ennen tehnyt ns. ranskalaista kantapäätä, enkä kärjen päättämistä silmukoimalla. Ranskalainen kantapää on ihan ok, mutta tuon kärjen silmukoimisesta en niin pitänyt (en saanut siitä aivan niin siistiä kuin olisin halunnut).

Vähän vanhaa ja uutta

Tunnustan, olen viluinen ihminen. Olen huomannut, että varsinkin hartioita tahtoo viluttaa välillä vähän reippaanlaisesti. Muuten kun olisi oikein hyvä ja sopiva olo, niin pieni vilu haittaa. Tähän ongelmaan olen löytänyt ratkaisuksi keepin. Novitan Talvi 2008 lehdestä löysin aikoinaan todella hienoja keeppejä tai huiveja, miten vain halutaan. Itselleni neuloin oheisen huivin Novitan Rose Mohair –langasta.

Kuten kuvasta näkyy, on keeppi jo vähän nuhraantunut, kun sitä on käytetty aika paljon ja lanka on sellaista että se nuhraantuu. Mutta vielähän tuo näyttää ihan kohtuullisen hyvälle –nyppykoneella sen voisi joskus kyllä ajaa, niin näyttäisi paljon siistimmältä. Kivaa tässä on, kun se on tavallaan muotoiltu, eli alareuna on pidempi ja yläreuna lyhyempi, niin että se istuu paremmin hartioilla. Kovin reipasta liikettä tuo ei kestä, kun huivin pää solahtaa pois paikoiltaan ja se valahtaa päältä pois. Eli töissä se ei ollut kovinkaan käytännöllinen, mutta kun kotona istahtaa tuoliin ja vaikka kutoo jotakin, lämmittää se mukavasti hartioita. Taustakuvio on mielestäni aivan ihana.

Tässä sitten on uusin tekeleeni. Idean tähän keeppiin sain luonnollisesti Novitan lehdestä (Syksy 2009). Siinä tuo oli tehty Novitan Puro –langasta, mutta päätin sitten vähän soveltaa, kun kaapista löysin muutaman kerän Sublimen Baby Cashmere Merino Silk –lankaa. Onhan se vähän paksua lankaa, mutta hieman soveltaen ja mallitilkun jälkeen sain siitä ihan siistin keepin. Ideahan tässä on että kun päät liitetään yhteen, liitetään toinen pää nurjapuoli ja toinen oikeapuoli päällepäin. Ohjeen mukaan ne pitäisi vielä ommella, mutta kun minä en niin siitä ompelemisesta perusta, niin neuloin päät yhteen, eli poimin aloitusreunasta silmukat ja päättelin reunat yhteen. Ihan kiva kuviontapainen siihen sitten tuli.

Tuo pysyykin paljon paremmin päällä ja paikoillaan. Lisäksi se on riittävän pitkä, että kun pari kertaa kääräsee, sen saa kivasti kaulan ympärille kauluriksi. Pikkasen nyt vain harmittaa, kun en tehnyt siihen mitään kuviota. Kun tuo on noin yksivärinen, niin se on vähän tylsähkö. Siihen olisi voinut tehdä palmikkoa kiertämään tai pitsineuletta. Mutta jos joskus kudon toisen ohuemmasta langasta, niin siihen sitten teen jotain kuviota. Pitää vähän miettiä…