Ensimmäinen sukka oli melkoisen vaikea neuloa, koska olen sellainen tv:n ääressä neuloja. Eli samalla kun neulon, katson yleensä televisiota, käsien kun pitää käydä kokoajan. Näiden sukkien kohdalla se ei onnistunutkaan, koska ohje meni koko ajan eteenpäin, siinä ei ollut riittävän lyhyttä toistoa, jotta tv:n katselu olisi luonnistunut. Jos vähänkään keskittyminen herpaantui, ei kuvion teosta tullut mitään ja silmukat menivät sekaisin. Mutta toinen sukka olikin jo helpompi tehdä, mutta kovaa keskittymistä sekin vaati.
Kirjan ohje oli mielestäni ensin vähän vaikea
ymmärtää, mutta kun ohjeen ”kieleen” tottui, selvisin kyllä vaikeistakin
paikoista. Kirjan kirjoittajahan on amerikkalainen, joten ohjeet on käännetty
suoraan suomeksi, joten välillä piti miettiä, mitä jokin ohjeen kohta
merkitsee. Yksi hyvä esimerkki ”neulekielen” erilaisuudesta on kirjassa ollut ssk.
Tämä tarkoitti: nosta 2 silmukkaa yksi kerrallaan oikein neulomatta vasemmalta
puikolta oikealle. Vie silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne yhteen
takareunoista. Itse tulkitsin tämän ohjeen yksinkertaisesti suomalaiseksi ylivetokavennukseksi.
Ajatukset siis piti pitää hyvin kasassa ja paljon piti miettiä ohjetta lukiessa,
miten mikäkin kohta tehdään.
Hienothan näistä sukista tuli ja varmasti näitä
tulee pidettyä paljon. Saas sitten nähdä, miten hyvin nämä kestävät kulutusta,
minulla kun kantapää tahtoo kulua nopeasti puhki. Mutta paikkaamallahan
siitäkin selvitään. Nyt vain täytyy pikaisesti käydä kaupassa valitsemassa
uutta lankaa, jos tuosta kirjasta neuloisi toisetkin sukat, ennen kuin se pitää
palauttaa takaisin kirjastoon. Niin ja ne ensimmäiset kerrat -enpä ollut ennen tehnyt ns. ranskalaista kantapäätä, enkä kärjen päättämistä silmukoimalla. Ranskalainen kantapää on ihan ok, mutta tuon kärjen silmukoimisesta en niin pitänyt (en saanut siitä aivan niin siistiä kuin olisin halunnut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti