Enon kotitöppöset

Näiden sukkien ohjeen löysin Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjasta Sukkasillaan. Näistä Enon kotitöppösistä tuli pian lempisukkani ja näitä onkin sitten vuosien varrella tullut neulottua varmaan kymmeniä. Olen neulonut näitä itselle, äidille, isälle, kummille ja yhdet varmaan kumminkaimallekin.   

 

Kun näin näiden sukkien ohjeen, älysin, että niiden ei aina tarvitse olla kovin pitkävartiset tai edes tavalliset nilkkasukat. Ja siinä se syy onkin, miksi pidän näistä sukista. Vielä kun otetaan huomioon, että minulla on kotona aina kylmä lattia ja aina vetää, niin olen huomannut, että villasukat paljaalla jalalla on kaikkein miellyttävin suoja. Ne eivät koskaan ole liian kuumat eivätkä liian kylmät, vaan aina sopivat. Ja kun tässä mallissa ei ole juuri lainkaan vartta, ne ovat ikään kuin tossut jalassa.

Sukan suu on kaksinkertainen, jolloin kuvion nurjapuoli ei jää näkyviin ja jälki on hyvin siistiä. Varsinkin lankojen päättelyt ovat piilossa, joista en koskaan saa siistejä (inhoankin lankojen päättelyä). Sukan varsi on mukavan jämäkkä, kun se on lyhyt ja osaksi kaksinkertainen –tuntuu hyvälle jalassa.

Lasihimmeli

Nythän ei ole joulu, mutta siitä huolimatta innostuin pitkästä aikaa tekemään yhden himmelin. Löysin kirjastosta Pirjo Väisäsen kirjoittaman kirjan Olkityöt. Siinä näin luonnon materiaaleista tehdyn himmelin, jossa pitkät oljet olivat 10 cm ja poikittaiset, lyhyet oljet olivat 5 cm, ja se näytti minusta todella hienolle. Minulla sattui kaapissa olemaan hopean värisiä 5 cm ja 3 cm lasiputkia, joista tein sitten kuvan mukaisen lasihimmelin.

 

Suhteiltaan tuosta himmelistä tuli aika hieno. Ainut pieni asia, mikä tällaista pilkun viilaajaa aina harmittaa, on että nuo lasiputket eivät ole tasapitkiä. Ja vaikka kuinka yrität valita yhtä pitkät putket, se ei vain onnistu. Kun sitten katsoo vähän turhan tarkalla silmällä valmista tuotosta, aina jokin nurkka ”nilkuttaa”.

 

Tässä sitten on kuva vanhemmasta ja ehkä vähän perinteisemmästä lasihimmelistä. Käytetyt lasiputket ovat 5 cm pitkiä ja mielestäni tällaiseen työhön täysin oikean kokoisia. Varsinkin kun himmelistä ei voi tehdä kovin isoa, koska siitä tulee liian painava ja käytetty sidontalanka ei kestä. Muutenkaan kun lasiputkista tehdään himmeliä, ei tavallinen rullalanka kestä ollenkaan, vaan täytyy käyttää esimerkiksi ohutta helmilankaa. 

Materiaalina tuo hopeanvärinen lasiputki on mielestäni aivan ihana (muutenkin kun hopeasta värinä pidän). Sitähän on saatavana myös kullan värisenä, mutta se ei minun silmääni oikein miellytä. Himmeli kun on niin perinteinen koriste ja minusta oljen väri on kaunis. Kun sitten tällaista perinteistä koristetta tehdään uudella twistillä, niin uuden version pitää mielestäni olla riittävän kaukana alkuperäisestä, että se näyttää hyvälle. Mutta sitten makujahan on monenlaisia...