Juhannussukat

Miksi sitä ei muistelisi näin vuoden aluksi edelliskesän juhannusta. Silloin tuli kudottua useammat sukat mökin kuistilla istuessa ja porukoiden kanssa seurustellessa. Kutominen kun ei estä muuta toimintaa -multitaskig onnistuu enemmän kuin hyvin.  

Kaikki sukat on tehty 7 Veljestä -langasta. Mallit on kyllästymisen minimoimiseksi vähän erilaisia. Hienoimmat ovat ehkä nämä karkkisukat. Tuo lanka on vain niin herkullisen väristä, että parikin lankakerää tarttui kaupasta mukaan. Eihän aina tarvitse kutoa kovin synkän väristä. Mallinkaan ei tarvitse olla kovin kummoinen, näyttääkseen hyvälle.

Sitten tuli tehtyä ihan perussukat "joulu" langasta. Ihan hauskat ja lämpimän väriset. Noita tehdessä ei tarvinnut paljoa ajatella. Antoi vain puikkojen heilua ja juhannus meni rattoisasti.

Sukkia

Viimeisen vuoden aikana on ollut hiljaista kutomisrintamalla (tähän asti). Näitäkin sukkia neuloin melkein vuoden ja vielä siinä välissä kesälomalla kudoin toiset, Enon kotitöppöset. Jostakin syystä nämä sukat oli työläs kutoa, vaikka lanka oli aivan ihanan väristä (mikä ei kylläkään oikein näyt tuosta kuvasta). Ohje näihin sukkiin oli Novita Syksy 2015 -lehdessä.

Kun sitten kyllästyin näiden sukkien tekoon, kun olo oli, että ei nämä ikinä valmistu, tein välityönä nämä Enon kotitöppöset. Tätä hyväksi todettua mallia kun on muutamat tullut tehtyä, ne kutoo siinä sivussa, kun istuu mökin kuistilla ja odottaa, että sade lakkaa. 

Kun sitten olin lopulta saanut nuo kaksi sukkaparia valmiiksi, kädet olivat taas tottuneet neulomiseen ja sitten olikin pakko aloittaa kolmannet sukat. Tällä kertaa ihan normaalit sukat, kun lankavarastostani "löysin" Novitan 7 Veljestä Viidakko -lankaa. 

Kummisedän kotitöppöset

Kylläpäs se töihin paluu opintovapaan jälkeen on alkanut häiritsemään harrastuksia. Nythän ei enää oikein ehdi kutoa, saatikka päivittää blogia. Tai kutoahan aina ehtii, kun katsoo telkkaria –varsinkin sukat on helppo tehdä, kun katsoo vaikkapa jalkapallon MM-kisoja.

Tässä olisi nyt toinen sukkamalli, jota on mukava neuloa. Nämä ovat Kummisedän kotitöppöset, joiden ohje on Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjassa Sukkasillaan. Näitä tykkään kutoa miehille, koska sukan suun kuvio on hieman pidempi kuin Enon kotitöppösissä ja se sopii jotenkin paremmin isompaan miehen sukkaan.

 

Sukan terän koon kanssa minulla sitten tahtoo aina olla ongelmia. Sitä kun tule aina varalta kudottua muutama ylimääräinen kierros. En nyt muista mistä, mutta jostakin luin aika hyvän ohjeen sukan terän pituudeksi: jalan koko/3*2. Eli jos jalan koko on 42, tulee terän pituuden olla 42/3*2=28 cm.  Jos sukka tulee paljaaseen jalkaan, terä voi mieluummin olla hieman vajaa, kuin juuri tuon 28 cm.  Sehän ei ole kivaa, jos sukka pyörii jalassa. Mutta tuolla kaavalla laskettuna, pääsee aika lähelle oikean kokoista sukkaa.

Enon kotitöppöset

Näiden sukkien ohjeen löysin Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjasta Sukkasillaan. Näistä Enon kotitöppösistä tuli pian lempisukkani ja näitä onkin sitten vuosien varrella tullut neulottua varmaan kymmeniä. Olen neulonut näitä itselle, äidille, isälle, kummille ja yhdet varmaan kumminkaimallekin.   

 

Kun näin näiden sukkien ohjeen, älysin, että niiden ei aina tarvitse olla kovin pitkävartiset tai edes tavalliset nilkkasukat. Ja siinä se syy onkin, miksi pidän näistä sukista. Vielä kun otetaan huomioon, että minulla on kotona aina kylmä lattia ja aina vetää, niin olen huomannut, että villasukat paljaalla jalalla on kaikkein miellyttävin suoja. Ne eivät koskaan ole liian kuumat eivätkä liian kylmät, vaan aina sopivat. Ja kun tässä mallissa ei ole juuri lainkaan vartta, ne ovat ikään kuin tossut jalassa.

Sukan suu on kaksinkertainen, jolloin kuvion nurjapuoli ei jää näkyviin ja jälki on hyvin siistiä. Varsinkin lankojen päättelyt ovat piilossa, joista en koskaan saa siistejä (inhoankin lankojen päättelyä). Sukan varsi on mukavan jämäkkä, kun se on lyhyt ja osaksi kaksinkertainen –tuntuu hyvälle jalassa.

In and Out

Ensimmäiset sukat kirjasta sukkia. rakkaudella. ovat valmiit! Mallin nimi on In and Out ja lankana on käytetty Crazy Zauberball –lankaa, joka on melkoisen ohutta (100 g on 420 m) ja puikot olivat 2.25. Näiden sukkien teossa tuli eteen monta ensimmäistä kertaa. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että onhan niissä molemmissa virhe, tosin toiseen sukkaan tein sen tarkoituksella, jotta ne olisivat samanlaiset. Mutta kun en virhettä kerro, kukaanhan sitä ei huomaa. 

Ensimmäinen sukka oli melkoisen vaikea neuloa, koska olen sellainen tv:n ääressä neuloja. Eli samalla kun neulon, katson yleensä televisiota, käsien kun pitää käydä kokoajan. Näiden sukkien kohdalla se ei onnistunutkaan, koska ohje meni koko ajan eteenpäin, siinä ei ollut riittävän lyhyttä toistoa, jotta tv:n katselu olisi luonnistunut. Jos vähänkään keskittyminen herpaantui, ei kuvion teosta tullut mitään ja silmukat menivät sekaisin. Mutta toinen sukka olikin jo helpompi tehdä, mutta kovaa keskittymistä sekin vaati.

Kirjan ohje oli mielestäni ensin vähän vaikea ymmärtää, mutta kun ohjeen ”kieleen” tottui, selvisin kyllä vaikeistakin paikoista. Kirjan kirjoittajahan on amerikkalainen, joten ohjeet on käännetty suoraan suomeksi, joten välillä piti miettiä, mitä jokin ohjeen kohta merkitsee. Yksi hyvä esimerkki ”neulekielen” erilaisuudesta on kirjassa ollut ssk. Tämä tarkoitti: nosta 2 silmukkaa yksi kerrallaan oikein neulomatta vasemmalta puikolta oikealle. Vie silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne yhteen takareunoista. Itse tulkitsin tämän ohjeen yksinkertaisesti suomalaiseksi ylivetokavennukseksi. Ajatukset siis piti pitää hyvin kasassa ja paljon piti miettiä ohjetta lukiessa, miten mikäkin kohta tehdään.

Hienothan näistä sukista tuli ja varmasti näitä tulee pidettyä paljon. Saas sitten nähdä, miten hyvin nämä kestävät kulutusta, minulla kun kantapää tahtoo kulua nopeasti puhki. Mutta paikkaamallahan siitäkin selvitään. Nyt vain täytyy pikaisesti käydä kaupassa valitsemassa uutta lankaa, jos tuosta kirjasta neuloisi toisetkin sukat, ennen kuin se pitää palauttaa takaisin kirjastoon. Niin ja ne ensimmäiset kerrat -enpä ollut ennen tehnyt ns. ranskalaista kantapäätä, enkä kärjen päättämistä silmukoimalla. Ranskalainen kantapää on ihan ok, mutta tuon kärjen silmukoimisesta en niin pitänyt (en saanut siitä aivan niin siistiä kuin olisin halunnut).

Tylsät villasukat(ko)?

Pitäisiköhän minun tunnustaa -kyllä, olen sukka-holisti tai jotain. Pidän sukkien kutomisesta ja käytän villasukkia lähes jatkuvasti. Iso syy lienee myös sillä, että asunnossani laminaattilattia on järkyttävän kylmä. Villasukat ovat melkeinpä ainoa keino pitää jalat lämpimänä. Eli kudon sukkia paljon itselle ja vähän muillekin, niinpä täällä varmaan tulee esiteltyä villasukkia vähän turhankin paljon.

 

Kun tein edelliset sukat, näin samaisessa Novita-lehdessä (kevät 2009) todella kivan idean sukkien piristämiseksi. Niinpä kudoin mustasta 7 veljestä langasta ihan vain perussukat. Tylsälle näyttää, eikös vain.

Viikonlopun jälkeen näitä sukkia ei voi sanoa enää tylsiksi. Kävin kylässä kotona ja äidiltä vähän "lainasin" huovutusvillaa. Sitten vain pikkasen neulahuovutusta ja kas, sukat saivat pientä piristystä. Kuvioksihan tuohon voi huovuttaa ihan mitä vain, mutta kun en ole koskaan pahemmin neulahuovuttanut mitään, niin tuollaiset yksinkertaiset kukkakuviot tulivat ensimmäisenä mieleen.



Tarkoituksella vielä tein kukista eriväriset, jotta ei vain tule hirveää painetta tehdä niistä ihan prikulleen samanlaisia. Käsittääkseni kuvion pitäisi kestää myös pesua, mutta ajattelin ainakin itse pestä ensimmäisen kerran sukat nurin käännettynä ja käsin. Mutta varmasti jatkossa pesen nämäkin sukat normaalisti koneessa. Näitähän voi korjailla lisää huovuttamalla.

 

Melkein joululahjasukat

Nyt iski pieni inspiraation puute. Löysin sopivasti joulun alla kevään 2009 Novita lehdestä kivan saapassukkaohjeen, jonka mukaan ajattelin kutoa enolle joululahjaksi sukat. Varsi on virkistävän erilainen, yllättävän napakka, vaikka joustinneuletta ei olekaan kantapäähän saakka. Alku meni ihan ok, mutta sitten terän kohdalla huomasin, että kudon vähän liian tiukkaa. Sukat eivät tulisi hänelle mahtumaan viereenkään, leveälestinen jalka kun on. Niinpä kudoin nämä hissukseen valmiiksi ja eno sai toisenlaiset sukat lahjaksi.

Malli vaikutti hyvälle, joten päätin kutoa itsellenikin saapassukat. Muutenhan ne eivät eroa miesten sukista, kuin että varret ovat 5 cm lyhyemmät ja silmukoiden määrä oli jonkin verran pienempi. Tulihan näistä ihan hyvät, kunhan on toiset sukat alla. Paljaalle jalalle ne eivät ole aivan niin istuvat kuin toivoisi.

Tässä kuvassa näkyy paremmin tuo terän joustinneulekuvio, joka jatkuu varresta aina kärkikavennukseen saakka, molemmilla puolilla sukkaa.

 

 

Äidin syntymäpäivälahja

Tässä äidin syntymäpäivälahja marraskuulta. Kesällä kudoin tuollaiset sukat itselle ja äiti "tilasi" samanlaiset. Niinpä väänsin samanlaiset, tosin eri värein, hänelle ja lisäksi kaupan päälle kudoin pipon. Ikävä kyllä, tuota vihreää pääväriä ei enää riittänyt pipoon, eikä samaa väriä saanut enää kaupasta, joten eilainen vihreä piti ottaa käyttöön. Tuota pipoa on tullut sen jälkeen neulottua useampi itselle ja lahjaksi. Luonnollisesti eri värein, ei kahta täysin samanlaista.

Ohje näihin on Novita 7 Veljestä -lehdestä ja käytetty lanka on Novitan 7 Veljestä yksivärisenä sekä 7 Veljestä Raita -lankaa.

 

Nämä kaksi pipoa tein itselle. Näissä lankana on edelleen Noviten 7 Veljestä, yksivärisenä sekä Polkka lankaa.

Tässä vielä pari pipoa, toinen on joululahjaksi ja toinen on syntymäpäivälahja ihmiselle, joka "rakastaa" vaaleanpunaisesta melkeinpä yhtäpaljon kuin minä. Alin on tehty jälleen 7 Veljestä langasta ja tuossa vaaleanpunaisessa on käytetty Palino merinovillaa ja Sublimen merinosilkki -lankoja. Tuli aivan ihanan pehmeä pipo.