Sydänsukat

Työkaveri meni naimisiin vuonna 2017. Päätimme työporukalla, että kudon lahjaksi hänelle ja vaimolle villasukat. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman "ällöt" ja teemaan sopivat. Netistä löysin Niina Laitisen suunnittelemat Maaria -sukat. Ohje oli riittävän "sydämellinen" ja kaupan lankahyllystä löytyi vielä mahdollisimman yököttävän vaaleanpunainen ja vaaleansininen 7 Veljestä -lanka. 

Sydän -kuvio näkyy oikein hyvin tuossa keskeneräisen sukan varressa. Vaaleanpunaiset sukat on kudottu juurikin ohjeen mukaan. Miehen vaaleansinisissä sukissa oli sitten vähän säätöä. Mutta yllättävän helposti sain laskettua terän pituuden oikein, jotta kuvio tuli täydellisenä myös näihin sukkiin. Vähän hassullehan nuo näyttävät kokonsa puolesta rinnakkain. Naisen sukat ovat kokoa 38-39 ja miehen sukat kokoa 45-46.

Tilaussukat

Täti pyysi kutomaan itselleen unisukat punaisesta langasta. Hän lähetti minulle kaksi kerää 7 Veljestä lankaa ja toiveena oli pitkävartiset sukat palmikkoneuletta. Minä sain lankakeristä aikaiseksi kahdet sukat. Ensimmäiset kudoin samalla ohjeella, kuin edellisen päivityksen keltaharmaat sukat, eli valepalmikkoa. Näissä kuvio näkyy ja erottuu todella hyvin. Kuvat eivät vain välttämättä ole niin hirveän laadukkaita, mutta eiköhän noista saa jonkinlaisen kuvan valmiista sukasta.

Toisista sukista tuli perinteiset palmikkosukat ja vielä vähän pidempivartiset. Ohje näihin sukkiin löytyi Novitan nettisivuilta ja on se tainnut olla jossakin Novitan lehdessäkin. Ohje oli todella helppo toteuttaa ja kuvio on todella näyttävä. Itse en ole kovin pitkävartisten sukkien ystävä, mutta ajattelin, että jossakin vaiheessa voisin itselle kutoa samanlaiset. 

Syyssukkia

Kesällä tuli neulottua itsellekin parit sukat. Keltaharmaat sukat ovat ns. valepalmikkoa. Näissä raidallisissa sukissa kuvio näkyy todella hyvin ja ne ovat raikkaan näköiset, jotenkin aurinkoiset. Tykkään niistä kovasti. 

Vihreiden sukkien ohje löytyi Ulla neuleen sivuilta ja mallin nimi on Saltkråkan. Tässä heti huomaa, että kuvio erottuu vähän huonosti kirjavasta sukasta. Nuo olisi pitänyt kutoa yksivärisestä langasta, jotta kuvio olisi erottunut kunnolla. Mutta ainahan sitä saa jossitella. Lämpöiset sukat kuitenkin tuli ja niillä on kiva talvella tassutella kylmällä lattialla.

Kesälomasukkia miehille

Kesälomalla tuli kudottua useammat vähän monimutkaisemmat palmikkosukat. Lankana on käytetty jälleen tutusti 7 Veljestä lankaa ja ohjeet on kaivettu jostain netin syövereistä. Sen totesin kyllä, että yksivärisellä langalla tulee näyttävämmän näköiset palmikkokuviot. Palmikot erottuvat paljon paremmin yksivärisistä neuleista. 

Tässä kahdet miesten sukat, josta eron huomaa heti. En muista mitkä oli kuvioiden nimet ja mistä ne löysin, mutta kuvahaulla varmasti molemmat löytyvät netistä. 

Senkin huomasin, että miesten sukille ei löydy niin monipuolisesti pintaneuleohjeita. Pitäisi varmaan itse suunnitella, mutta kun taidot eivät oikein riitä -osaan kyllä hyvin neuloa toisen kirjoittamasta ohjeesta, mutta oman mallin suunnittelu ei onnistu.

Juhannussukat

Miksi sitä ei muistelisi näin vuoden aluksi edelliskesän juhannusta. Silloin tuli kudottua useammat sukat mökin kuistilla istuessa ja porukoiden kanssa seurustellessa. Kutominen kun ei estä muuta toimintaa -multitaskig onnistuu enemmän kuin hyvin.  

Kaikki sukat on tehty 7 Veljestä -langasta. Mallit on kyllästymisen minimoimiseksi vähän erilaisia. Hienoimmat ovat ehkä nämä karkkisukat. Tuo lanka on vain niin herkullisen väristä, että parikin lankakerää tarttui kaupasta mukaan. Eihän aina tarvitse kutoa kovin synkän väristä. Mallinkaan ei tarvitse olla kovin kummoinen, näyttääkseen hyvälle.

Sitten tuli tehtyä ihan perussukat "joulu" langasta. Ihan hauskat ja lämpimän väriset. Noita tehdessä ei tarvinnut paljoa ajatella. Antoi vain puikkojen heilua ja juhannus meni rattoisasti.

Sukkia

Viimeisen vuoden aikana on ollut hiljaista kutomisrintamalla (tähän asti). Näitäkin sukkia neuloin melkein vuoden ja vielä siinä välissä kesälomalla kudoin toiset, Enon kotitöppöset. Jostakin syystä nämä sukat oli työläs kutoa, vaikka lanka oli aivan ihanan väristä (mikä ei kylläkään oikein näyt tuosta kuvasta). Ohje näihin sukkiin oli Novita Syksy 2015 -lehdessä.

Kun sitten kyllästyin näiden sukkien tekoon, kun olo oli, että ei nämä ikinä valmistu, tein välityönä nämä Enon kotitöppöset. Tätä hyväksi todettua mallia kun on muutamat tullut tehtyä, ne kutoo siinä sivussa, kun istuu mökin kuistilla ja odottaa, että sade lakkaa. 

Kun sitten olin lopulta saanut nuo kaksi sukkaparia valmiiksi, kädet olivat taas tottuneet neulomiseen ja sitten olikin pakko aloittaa kolmannet sukat. Tällä kertaa ihan normaalit sukat, kun lankavarastostani "löysin" Novitan 7 Veljestä Viidakko -lankaa. 

Lampunvarjostimia

Tässä on pari viimeisintä projektia. Tästä ensimmäisestä saan taas kiittää naapurin rouvaa. Hän oli tehnyt pari valkoista lampunvarjostinta ja minun piti ne nähtyäni tehdä oma versio. Eli tässä sitten samainen lampunvarjostin vihreänä. Ja ei, tätä ei ole tehty paperinarusta, vaikka siitähän nämä on perinteisesti tehty. Tämä on 7 Veljestä villalangasta tehty pallovarjostin.

 

Tekniikka varjostimen teossa on sama kuin paperinarusta tehdyssä, eli ei mitään eroa. Tarvitaan vain iso ilmapallo ja liima-vesiseos. Itse muotoilin ilmapalloa kelmulla voimakkaasti ennen langan pyörittämistä, että siitä tuli paremmin pyöreä. Ja kun varjostin oli valmis, otin vain vanhan varjostimen makuuhuoneen lampusta ja laitoin uuden tilalle. Lamppua ei tarvinnut edes vaihtaa. Helppoa kuin mikä.

Mielessäni olin pyöritellyt kauan toista ideaa, kun keittiön kattolampun lasinen kupu oli kauan näyttänyt ehyelle, mutta on kuitenkin ollut rikki. Olin miettinyt, että voisin ostaa vanhan lampunvarjostimen ja kiinnittää sen rautalankakehikkoon paperikukkia. Enhän minä tähän hätään löytänyt sopivaa kehikkoa mistään, joten päätin kokeilla onnistuisiko, jos vääntäisin rautalangasta renkaita ja kiinnittäisin paperikukat niihin.

 

 

Leevin avustuksella tai sitten häiriöllä, tein pieniä punaisia ja valkoisia paperinarukukkia, liitin ne yhteen pyöreäksi levyksi. Sitten tein kolme erikokoista rengasta rautalangasta. Pienin tuli sisimmäksi, joka pujotetaan lampun kantaan. Keskimmäisen, noin 12 cm halkaisijaltaan, kiinnitin ensimmäisen kukkakehän keskelle. Tarkoitus sillä on että se levittää ja nostaa varjostinta riittävästi, ettei se mene liian iholle hehkua. Suurimman rautalankarenkaan kiinnitin ulommaisen kukkakehän keskelle.

 

 

Aluksi oli tarkoitus, että nuo rautalankarenkaat tulisivat osaksi paperikukkalevyä sinne väliin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut. Renkaiden koko ei vain sinne sopinut ja alapuolelta katsottuna se on paremman näköinen ilman. Olen vain miettinyt, pitäisikö tuohon päälle tehdä toinen paperikukkakerros, että rautalangat menisivät kokonaan piiloon, mutta se on ainakin vielä jäänyt harkinnan asteelle. Pelkona on lähinnä, että varjostimesta tulee silloin liian painava, jolloin rautalankarenkaat eivät jaksa pitää varjostinta muodossa ryhdikkäänä. Tietenkin, jos sinne laittaisi poikkitukia, mutta en tiedä. Pitää katsoa, josko joskus kehitän tuota varjostinta eteenpäin.

 

Kummisedän kotitöppöset

Kylläpäs se töihin paluu opintovapaan jälkeen on alkanut häiritsemään harrastuksia. Nythän ei enää oikein ehdi kutoa, saatikka päivittää blogia. Tai kutoahan aina ehtii, kun katsoo telkkaria –varsinkin sukat on helppo tehdä, kun katsoo vaikkapa jalkapallon MM-kisoja.

Tässä olisi nyt toinen sukkamalli, jota on mukava neuloa. Nämä ovat Kummisedän kotitöppöset, joiden ohje on Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjassa Sukkasillaan. Näitä tykkään kutoa miehille, koska sukan suun kuvio on hieman pidempi kuin Enon kotitöppösissä ja se sopii jotenkin paremmin isompaan miehen sukkaan.

 

Sukan terän koon kanssa minulla sitten tahtoo aina olla ongelmia. Sitä kun tule aina varalta kudottua muutama ylimääräinen kierros. En nyt muista mistä, mutta jostakin luin aika hyvän ohjeen sukan terän pituudeksi: jalan koko/3*2. Eli jos jalan koko on 42, tulee terän pituuden olla 42/3*2=28 cm.  Jos sukka tulee paljaaseen jalkaan, terä voi mieluummin olla hieman vajaa, kuin juuri tuon 28 cm.  Sehän ei ole kivaa, jos sukka pyörii jalassa. Mutta tuolla kaavalla laskettuna, pääsee aika lähelle oikean kokoista sukkaa.

Enon kotitöppöset

Näiden sukkien ohjeen löysin Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjasta Sukkasillaan. Näistä Enon kotitöppösistä tuli pian lempisukkani ja näitä onkin sitten vuosien varrella tullut neulottua varmaan kymmeniä. Olen neulonut näitä itselle, äidille, isälle, kummille ja yhdet varmaan kumminkaimallekin.   

 

Kun näin näiden sukkien ohjeen, älysin, että niiden ei aina tarvitse olla kovin pitkävartiset tai edes tavalliset nilkkasukat. Ja siinä se syy onkin, miksi pidän näistä sukista. Vielä kun otetaan huomioon, että minulla on kotona aina kylmä lattia ja aina vetää, niin olen huomannut, että villasukat paljaalla jalalla on kaikkein miellyttävin suoja. Ne eivät koskaan ole liian kuumat eivätkä liian kylmät, vaan aina sopivat. Ja kun tässä mallissa ei ole juuri lainkaan vartta, ne ovat ikään kuin tossut jalassa.

Sukan suu on kaksinkertainen, jolloin kuvion nurjapuoli ei jää näkyviin ja jälki on hyvin siistiä. Varsinkin lankojen päättelyt ovat piilossa, joista en koskaan saa siistejä (inhoankin lankojen päättelyä). Sukan varsi on mukavan jämäkkä, kun se on lyhyt ja osaksi kaksinkertainen –tuntuu hyvälle jalassa.

Tylsät villasukat(ko)?

Pitäisiköhän minun tunnustaa -kyllä, olen sukka-holisti tai jotain. Pidän sukkien kutomisesta ja käytän villasukkia lähes jatkuvasti. Iso syy lienee myös sillä, että asunnossani laminaattilattia on järkyttävän kylmä. Villasukat ovat melkeinpä ainoa keino pitää jalat lämpimänä. Eli kudon sukkia paljon itselle ja vähän muillekin, niinpä täällä varmaan tulee esiteltyä villasukkia vähän turhankin paljon.

 

Kun tein edelliset sukat, näin samaisessa Novita-lehdessä (kevät 2009) todella kivan idean sukkien piristämiseksi. Niinpä kudoin mustasta 7 veljestä langasta ihan vain perussukat. Tylsälle näyttää, eikös vain.

Viikonlopun jälkeen näitä sukkia ei voi sanoa enää tylsiksi. Kävin kylässä kotona ja äidiltä vähän "lainasin" huovutusvillaa. Sitten vain pikkasen neulahuovutusta ja kas, sukat saivat pientä piristystä. Kuvioksihan tuohon voi huovuttaa ihan mitä vain, mutta kun en ole koskaan pahemmin neulahuovuttanut mitään, niin tuollaiset yksinkertaiset kukkakuviot tulivat ensimmäisenä mieleen.



Tarkoituksella vielä tein kukista eriväriset, jotta ei vain tule hirveää painetta tehdä niistä ihan prikulleen samanlaisia. Käsittääkseni kuvion pitäisi kestää myös pesua, mutta ajattelin ainakin itse pestä ensimmäisen kerran sukat nurin käännettynä ja käsin. Mutta varmasti jatkossa pesen nämäkin sukat normaalisti koneessa. Näitähän voi korjailla lisää huovuttamalla.

 

Melkein joululahjasukat

Nyt iski pieni inspiraation puute. Löysin sopivasti joulun alla kevään 2009 Novita lehdestä kivan saapassukkaohjeen, jonka mukaan ajattelin kutoa enolle joululahjaksi sukat. Varsi on virkistävän erilainen, yllättävän napakka, vaikka joustinneuletta ei olekaan kantapäähän saakka. Alku meni ihan ok, mutta sitten terän kohdalla huomasin, että kudon vähän liian tiukkaa. Sukat eivät tulisi hänelle mahtumaan viereenkään, leveälestinen jalka kun on. Niinpä kudoin nämä hissukseen valmiiksi ja eno sai toisenlaiset sukat lahjaksi.

Malli vaikutti hyvälle, joten päätin kutoa itsellenikin saapassukat. Muutenhan ne eivät eroa miesten sukista, kuin että varret ovat 5 cm lyhyemmät ja silmukoiden määrä oli jonkin verran pienempi. Tulihan näistä ihan hyvät, kunhan on toiset sukat alla. Paljaalle jalalle ne eivät ole aivan niin istuvat kuin toivoisi.

Tässä kuvassa näkyy paremmin tuo terän joustinneulekuvio, joka jatkuu varresta aina kärkikavennukseen saakka, molemmilla puolilla sukkaa.

 

 

Äidin syntymäpäivälahja

Tässä äidin syntymäpäivälahja marraskuulta. Kesällä kudoin tuollaiset sukat itselle ja äiti "tilasi" samanlaiset. Niinpä väänsin samanlaiset, tosin eri värein, hänelle ja lisäksi kaupan päälle kudoin pipon. Ikävä kyllä, tuota vihreää pääväriä ei enää riittänyt pipoon, eikä samaa väriä saanut enää kaupasta, joten eilainen vihreä piti ottaa käyttöön. Tuota pipoa on tullut sen jälkeen neulottua useampi itselle ja lahjaksi. Luonnollisesti eri värein, ei kahta täysin samanlaista.

Ohje näihin on Novita 7 Veljestä -lehdestä ja käytetty lanka on Novitan 7 Veljestä yksivärisenä sekä 7 Veljestä Raita -lankaa.

 

Nämä kaksi pipoa tein itselle. Näissä lankana on edelleen Noviten 7 Veljestä, yksivärisenä sekä Polkka lankaa.

Tässä vielä pari pipoa, toinen on joululahjaksi ja toinen on syntymäpäivälahja ihmiselle, joka "rakastaa" vaaleanpunaisesta melkeinpä yhtäpaljon kuin minä. Alin on tehty jälleen 7 Veljestä langasta ja tuossa vaaleanpunaisessa on käytetty Palino merinovillaa ja Sublimen merinosilkki -lankoja. Tuli aivan ihanan pehmeä pipo.