Lisää valosarjoja

Viime syksynä ja joulun alla meillä oli naapurin rouvan kanssa pieni ”kilpailu” lankapalleroiden väännöstä ja valosarjojen teosta. Minä taisin hävitä tuon kilpailun, mutta sain kuitenkin pari valosarjaa tehtyä, toisen itselle ja toisen äidille joululahjaksi.

Näitä ”lankapalleroitahan” olisi saanut ostaa messuilta ja valmiita valosarjoja kaupasta, mutta itse tehty on aina itse tehty. Varsinkin kun tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja tekeminen helppoa. Valmistusprosessi on aivan samanlainen, kuin tässäkin blogissa aiemmin tehdyssä 7 veljestä lampunvarjostimessa. Ilmapallot vain olivat pieniä vesi-ilmapalloja (joihin ilman sain polkupyöränpunpulla pumppaamalla, olen tosi huono puhaltamaan), Erikeeperiä, vettä ja lankaa. Lankana käytin omissa palloissa liukuvärjättyä Novitan Huurretta, harmaana. Palloista ei tullut tylsiä yksivärisiä vaan kaikenlaisia yhdistelmiä tuli mukaan.

Viimeisiä lankoja kun pyöritin ilmapallon päälle hoksasin kikka kolmosen, joka olisi helpottanut urakkaa heti alussa. Villalanka kun tahtoo mennä sotkuun, kun sitä vetää kerästä liima-vesiseokseen. Lopussa älysin keriä langasta ensin pienen kerän, jonka pudotin astiaan, jossa oli liima-vesiseos. Pyörittelin kerään vähän seoksessa ja aloin kerimään lankaa ilmapallon päälle. Viimeisten 10 pallon päällystäminen sujui kuin tanssi ja hermoja raastava langan selvittely loppui kuin seinään.

Ensin oman valosarjani tein 20 valolla ja valkoisella valolla. Sarja oli tosi hyvän näköinen, valo mielestäni kaunista, mutta... Mutta patterit kestivät vain vähän aikaa, kunnolla alle viikon. Niinpä sitten vaihdoin valosarjan pienempään, 15 valon sarjaan, jossa valo on todella keltaista. Valo ei ehkä ole ihan niin nättiä, mutta sarja sopii nyt paremmin yhdelle hyllylle ja patterit kestävät huomattavasti kauemmin.

Piiiiitkästä aikaa...

Taas on päässyt tovi vierähtämään edellisestä lisäyksestä näille sivuille. Mutta minulla on "hyvä" syy...vanha tietokoneeni meni vähän sekaisin ja se tarvitsi rutkasti päivitystä. Eihän mikään mennyt niinkuin Strömsössä, niinpä uusi kone piti hankkia. Toivottavasti tämä nyt kestää yhtä kauan kuin edellinen ja saan taas näitäkin sivuja päiviteltyä ilman noita hirmuisen pitkiä "luovia" taukoja.

Tässä on jotain, mitä minun on pitänyt lisätä näille sivuille jo kauan sitten, Aaltoneulehuivi pudotetuin silmukoin Novitan Huurre -langasta.

Ohje on luonnollisesti Novita -lehdestä, Talvi 2014. Yläkuvassa se on venytettynä olohuoneen matolle (luonnollisesti Leevi oli silloin "hoidossa" äidillä ja isällä, ettei se vain valloita huivia omakseen ja satuta itseään nuppineuloihin). Venytettynä tuon huivin koko on noin 215 x 69 cm. Ohjeessa valmiin mitat olivat 150 x 60 cm. Vähän venähti tuossa matolla, vaikka ihan ohjeen mukaan tein. Mutta ei siitä liian pitkä tullut, pysyypähän paremmin päällä, kun voi nakata huolettomasti olkapään yli.

Tikkaille nakattuna (ja kun se on oikein päällä) näkyy oikein hyvin, miten eläväinen pinta neuleessa on. Itse pidän tällaisissa töissä liukuvärjätyistä langoista. Jotenkin ne vain tuovat lisää elävyyttä ja uniikkiutta asusteisiin. Varmasti ei tule kahta samanlaista vastaan.