Ruusuja

Lähtiköhän taas vähän lapasesta? Kävin syksyllä naapurin rouvan luona kylässä ja hän näytti sisarensa pyöräyttämiä paperinaruruusuja. Ja siitähän se sitten lähti. Heti mahdollisuuden tullen piti käydä kaupassa ja ostaa paperinarua -punaista, keltaista, harmaata ja valkoista... 

Ai että vahvan paperinarun avaaminen olikin sitten rentouttavaa, aivot narikkaan tyyppistä hommaa. Sitä saattoikin tehdä ihan rauhassa, kun elukka nukkui ja televisio oli auki. Kukkien taittelu ja liimailu olikin sitten vähän tylsempää hommaa.

Näin joulun alla kuun touhusin, hoksasin tehdä kummitädille joulukukaksi kimpun ruusuja, jotka asettelin edellisessä postauksessa tehtyyn kahvipussijoutseneen. Kun kukat "lakastuvat" ne on helppo heittää menemään ja kehittää jotain uutta tilalle. Itse olen laittanut parvekkeelle joutseneen männynoksia ja muutaman kävyn (tuossa kuvassa ei vain taida kävyt ole paikallaan vielä). 

Itselle tuli väännettyä ruusuista kranssi. Muutama kierros hopeanarua ja siinäpä se. Piti vain alkaa toppuuttelemaan, ettei tule ruusuja laitettua liian tiiviisti. Paikka paikoin taisi pari kukkaa tulla liikaa, mutta mitäs pienista, ei nekään meistä.

Paperinarukranssi

Olin taas kauan ihaillut naapurin rouvan ikkunassa näkynyttä valokranssia ja miettinyt, miten tuo tehdään. Eräskin päivä surffailin netissä ja siellä törmäsin ohjeeseen sivulla www.taitopirkanmaa.fi/Neulekranssi. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin käydä hankkimassa valkoista paperinarua, metallirangas pohjaksi ja sitten kutomaan.

Tosin ensin piti keriä naru vihdeltä keräksi. Se on aina pieni tapahtuma -ainakin Leevin mielestä. Onneksi paperinaru ei ole niin paha menemään sotkuun kuin villalanka, niin ei haitannut, vaikka Leevi olikin ”apuna” kerimisessä.

Pari kertaa piti kutominen aloittaa uudelleen, ennen kuin sain neuloksen sopivan leveäksi metallirenkaaseen. Mutta lopputuloksesta tuli ihan ok. Ensihätään kranssiin piti laittaa pattereilla toimiva valosarja, koska joulu oli jo ohi, eikä kaupoissa ollut enää sähköllä toimivia valosarjoja myynnissä. Sitten iski vielä laiskuus, enkä kehdannut niitä pahemmin netistä katsella. Ajattelin kyllä, että jossakin vaiheessa vaihdan patterilla toimivan valosarjan sähkökäyttöiseen ja sellaiseen, jossa on enemmän lamppuja. Ei jaksa vaihtaa vähän väliä pattereita tuohon valosarjaan, kun se on melkoisen sähkösyöppö sarja.

Nyt ainakin vielä tuntuu sille, että ensi jouluna yksi tai kaksi läheistä ihmistä saa mahdollisesti tuollaisen valokranssin joululahjaksi...

Lampunvarjostimia

Tässä on pari viimeisintä projektia. Tästä ensimmäisestä saan taas kiittää naapurin rouvaa. Hän oli tehnyt pari valkoista lampunvarjostinta ja minun piti ne nähtyäni tehdä oma versio. Eli tässä sitten samainen lampunvarjostin vihreänä. Ja ei, tätä ei ole tehty paperinarusta, vaikka siitähän nämä on perinteisesti tehty. Tämä on 7 Veljestä villalangasta tehty pallovarjostin.

 

Tekniikka varjostimen teossa on sama kuin paperinarusta tehdyssä, eli ei mitään eroa. Tarvitaan vain iso ilmapallo ja liima-vesiseos. Itse muotoilin ilmapalloa kelmulla voimakkaasti ennen langan pyörittämistä, että siitä tuli paremmin pyöreä. Ja kun varjostin oli valmis, otin vain vanhan varjostimen makuuhuoneen lampusta ja laitoin uuden tilalle. Lamppua ei tarvinnut edes vaihtaa. Helppoa kuin mikä.

Mielessäni olin pyöritellyt kauan toista ideaa, kun keittiön kattolampun lasinen kupu oli kauan näyttänyt ehyelle, mutta on kuitenkin ollut rikki. Olin miettinyt, että voisin ostaa vanhan lampunvarjostimen ja kiinnittää sen rautalankakehikkoon paperikukkia. Enhän minä tähän hätään löytänyt sopivaa kehikkoa mistään, joten päätin kokeilla onnistuisiko, jos vääntäisin rautalangasta renkaita ja kiinnittäisin paperikukat niihin.

 

 

Leevin avustuksella tai sitten häiriöllä, tein pieniä punaisia ja valkoisia paperinarukukkia, liitin ne yhteen pyöreäksi levyksi. Sitten tein kolme erikokoista rengasta rautalangasta. Pienin tuli sisimmäksi, joka pujotetaan lampun kantaan. Keskimmäisen, noin 12 cm halkaisijaltaan, kiinnitin ensimmäisen kukkakehän keskelle. Tarkoitus sillä on että se levittää ja nostaa varjostinta riittävästi, ettei se mene liian iholle hehkua. Suurimman rautalankarenkaan kiinnitin ulommaisen kukkakehän keskelle.

 

 

Aluksi oli tarkoitus, että nuo rautalankarenkaat tulisivat osaksi paperikukkalevyä sinne väliin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut. Renkaiden koko ei vain sinne sopinut ja alapuolelta katsottuna se on paremman näköinen ilman. Olen vain miettinyt, pitäisikö tuohon päälle tehdä toinen paperikukkakerros, että rautalangat menisivät kokonaan piiloon, mutta se on ainakin vielä jäänyt harkinnan asteelle. Pelkona on lähinnä, että varjostimesta tulee silloin liian painava, jolloin rautalankarenkaat eivät jaksa pitää varjostinta muodossa ryhdikkäänä. Tietenkin, jos sinne laittaisi poikkitukia, mutta en tiedä. Pitää katsoa, josko joskus kehitän tuota varjostinta eteenpäin.

 

Verhoja, verhoja

Niin se vain joulu ja uusi vuosi menivät suhahtaen ohi ja "lomat" on lusittu. Esittelen tässä viime syksyn projektini, jonka jälkeen on ihan sellainen olo, että ei enää ikinä paperikukkia, eihän.

 

Kaikki alkoi kun muutama vuosi sitten kävin Oulussa käsityömessuilla ja näin siellä pienen paperikukista tehdyn verhon. Luonnollisesti ihastuin heti ja tarvikkeet piti ostaa. Kun kerin sitä paperilankaa, sehän meni ihan sotkuun ja innostus loppui siihen ja langat jäivät kaapinpohjalle. Nyt syksyllä iski innostus, että se kukkaverho pitää saada tuohon tuulikaapin oveen.

Tähän sitten tehtiin 180 paperilankakukkaa, puolet valkoisia ja puolet valkoista, jossa menee hopealanka rinnalla, vaikka tässä kuvassa se ei taida oikein näkyä.

 

 Kun sitten innostuin tekemään niitä paperilankakukkia, niitähän piti tehdä. Kaupassa sattui pienoinen erhe, kun muistelin, miten paksusta langasta tein tuulikaapin verhoa. Tuli ostettua  vähän paksumpaa paperinarua. Mutta sitten totesin, että ei se haittaa. Minulla kun on se nelijalkainen ystävä, joka ei anna verhojen olla oikein rauhassa, hoksasin laittaa keittiön verhon ikkunan väliin. Tässä ei laskoksia tarvita, joten jäykemmästä ja paksummasta narusta tuli näyttävämpi verho. Sitä paitsi, paksummasta narusta tehdessä kukkiin ei tarvinnut kiertää kuin kaksi narukerrosta,  tuulikaapin verhossa kun on kolme lankakerrosta.

Tässä keittiön luova verhoratkaisu syksyltä, kun Leevi ei antanut verhojen olla hetkeäkään rauhassa.

 

 Sitten oli vielä yksi ikkuna, johon halusin valoverhon. Makuuhuoneessa, kun pimennysverhoa ei oikein voi käyttää, ikkunanvälissä valoverho vaikutti todella hyvälle idealle. Olihan se hyvä, mutta oli siinä kova työ tehdä ne kukat. Mutta mielestäni se kyllä maksoi vaivan.

 

Kun sain tämän verhon valmiiksi, kukkia oli tehty reilusti yli 500 ja olo oli, että ei enää ikinä. 

 

P.S. Anteeksi vähän huonot valokuvat. Valo näkyi tulevan aina vähän väärästä suunnasta, kun kuvia otin.