Yksi ikuisuusprojekti...

Syksyllä sain valmiiksi yhden ikuisuusprojektin. Vuosia sitten, kun minulle vielä tuli Novita – lehti, näin Kesä 2011 lehdessä hienon pitsineuletakin ohjeen. Parasta oli, kun löysin jostakin kaupasta, syksyn kausipoistokorista tarvittavaa Puro Batik – lankaa tarjoushintaan, minä kun olen kaikenlaisten alennusmyyntien ja erikoistarjouksien suuri ystävä. Väri kun sattui olemaan vielä mieleinen, niin siitä oli hyvä lähtä neuletta kutomaan.

Alkuhan meni joutuisasti, kappaleet valmistuivat hyvin ja lankakin oli erittäin miellyttävä kutoa. Mutta, sittenpä loppui inspiraatio, kun sain kappaleet valmiiksi ja muotoiltua kuosiinsa. Minä kun en vain pidä kappaleiden liittämisestä toisiinsa…se on vain jotenkin tylsää. Vielä kun kukaan ei ole ”opettanut” minulle, miten kappaleet liitetään toisiinsa oikein. Niinpä minä ne vain jotenkin ompelen toisiinsa kiinni ja minä en vain pidä tekemästäni jäljestä.

Niinpä neuletakki venyi kauan, voinpa sanoa, että vuosia, kaapin perällä. Viimein nyt syksyllä kaappeja siivotessani ”löysin” keskeneräisen projektin. Eihän siinä auttanut kuin ottaa neula kauniiseen käteen ja alkaa liittää kappaleita toisiinsa ja tehdä viimeiset viimeistelyt, virkkaukset reunoihin. Pitkän äherryksen jälkeen sain kaiken valmiiksi ja pystyin kokeilemaan neuletta päälle. Niinhän siinä kävi, että muuten neuletakki oli hyvä, mutta hihat olivat jälleen liian pitkät, mikä on hyvin tavallista minulle. Hihoja neuloessa, niistä tulee tehtyä aivan liian pitkät. Eihän siinä auttanut muu kuin lyhentää raa’asti hihoja. Lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä siis lopputulos. Loppupeleissä olen tuotokseeni ihan tyytyväinen ja olenkin pitänyt neuletakkia ahkerasti. Nyt on vain pieni ongelma, mikä vaivaa aina välillä. Niitä hihoja tuli lyhennettyä ehkä pari senttimetriä liikaa…luonnollisesti.

Sukkasillaan

Muistaakseni vuonna 2007 löysin tällaisen sukkakirjan:

 

 

Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan tekemän Sukkasillaan, perusohjeet ja 44 kaunista mallia. Vuosien saatossa siitä on tullut minulle jonkinlainen "sukkaraamattu". Sieltä olen löytänyt sellaisen perusohjeen kantapäälle, jonka mukaan saan siitä aina istuvan ja siistin. Juju on siinä, että kantapään kavennuksessa on pariton määrä silmukoita, jolloin vahvistettua neuletta neuloessa kuvio ja silmukat solahtavat sopivasti aina paikoilleen ja kantapään neulominen on sujuvaa.

 

Kirjassa on perinteisiä sukkamalleja ja myös vähän erikoisempia malleja. Kirjasta on löytynyt myös lempisukkieni ohje, lyhytvartisen kotisukan ohje, josta kirjoitan varmasti joskus myöhemmin lisää. Niitä sukkia on tullut neulottua vuosien saatossa pari jos toinenkin.

 

Tähän kirjaan on mielestäni koottu paljon myös muita pieniä vinkkejä sukkien neulomiseen. Ohjeet erilaisille sukan suille ja kärkikavennuksille löytyvät hienosti kootusti yhdestä kohtaa, heti kirjan alusta.

 

Pari viikkoa sitten tein löydön kirjastosta:

Cookie A:n kirjoittaman Sukkia. rakkaudella kirjan. Tästä kirjasta löysin sellaisia sukkaohjeita, joita en ole koskaan nähnyt suomalaisissa kirjoissa ja lehdissä. Tästä tuli sellainen kirja, joka minun on pakko vielä jokin kaunis päivä hankkia. Kirjassa on suunniteltu todella luovasti erilaisia kuvioneuleita, pitsineulekuvioita ym. malleja sukkiin. Ainut huolenaihe on, miten osaan tulkita ja tehdä sukat kirjan ohjeiden mukaan. Mutta eiköhän se siitä selviä, kunhan alan neulomaan ensimmäisiä sukkia tässä lähipäivinä. Ohut lanka ja 2.25 mm sukkapuikot on hankittu ja vielä ensimmäinen sukkamalli valittu. Toivon mukaan voin ne sukat esitellä joskus täällä.

 

 

 



Tylsät villasukat(ko)?

Pitäisiköhän minun tunnustaa -kyllä, olen sukka-holisti tai jotain. Pidän sukkien kutomisesta ja käytän villasukkia lähes jatkuvasti. Iso syy lienee myös sillä, että asunnossani laminaattilattia on järkyttävän kylmä. Villasukat ovat melkeinpä ainoa keino pitää jalat lämpimänä. Eli kudon sukkia paljon itselle ja vähän muillekin, niinpä täällä varmaan tulee esiteltyä villasukkia vähän turhankin paljon.

 

Kun tein edelliset sukat, näin samaisessa Novita-lehdessä (kevät 2009) todella kivan idean sukkien piristämiseksi. Niinpä kudoin mustasta 7 veljestä langasta ihan vain perussukat. Tylsälle näyttää, eikös vain.

Viikonlopun jälkeen näitä sukkia ei voi sanoa enää tylsiksi. Kävin kylässä kotona ja äidiltä vähän "lainasin" huovutusvillaa. Sitten vain pikkasen neulahuovutusta ja kas, sukat saivat pientä piristystä. Kuvioksihan tuohon voi huovuttaa ihan mitä vain, mutta kun en ole koskaan pahemmin neulahuovuttanut mitään, niin tuollaiset yksinkertaiset kukkakuviot tulivat ensimmäisenä mieleen.



Tarkoituksella vielä tein kukista eriväriset, jotta ei vain tule hirveää painetta tehdä niistä ihan prikulleen samanlaisia. Käsittääkseni kuvion pitäisi kestää myös pesua, mutta ajattelin ainakin itse pestä ensimmäisen kerran sukat nurin käännettynä ja käsin. Mutta varmasti jatkossa pesen nämäkin sukat normaalisti koneessa. Näitähän voi korjailla lisää huovuttamalla.