Lisää valosarjoja

Viime syksynä ja joulun alla meillä oli naapurin rouvan kanssa pieni ”kilpailu” lankapalleroiden väännöstä ja valosarjojen teosta. Minä taisin hävitä tuon kilpailun, mutta sain kuitenkin pari valosarjaa tehtyä, toisen itselle ja toisen äidille joululahjaksi.

Näitä ”lankapalleroitahan” olisi saanut ostaa messuilta ja valmiita valosarjoja kaupasta, mutta itse tehty on aina itse tehty. Varsinkin kun tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja tekeminen helppoa. Valmistusprosessi on aivan samanlainen, kuin tässäkin blogissa aiemmin tehdyssä 7 veljestä lampunvarjostimessa. Ilmapallot vain olivat pieniä vesi-ilmapalloja (joihin ilman sain polkupyöränpunpulla pumppaamalla, olen tosi huono puhaltamaan), Erikeeperiä, vettä ja lankaa. Lankana käytin omissa palloissa liukuvärjättyä Novitan Huurretta, harmaana. Palloista ei tullut tylsiä yksivärisiä vaan kaikenlaisia yhdistelmiä tuli mukaan.

Viimeisiä lankoja kun pyöritin ilmapallon päälle hoksasin kikka kolmosen, joka olisi helpottanut urakkaa heti alussa. Villalanka kun tahtoo mennä sotkuun, kun sitä vetää kerästä liima-vesiseokseen. Lopussa älysin keriä langasta ensin pienen kerän, jonka pudotin astiaan, jossa oli liima-vesiseos. Pyörittelin kerään vähän seoksessa ja aloin kerimään lankaa ilmapallon päälle. Viimeisten 10 pallon päällystäminen sujui kuin tanssi ja hermoja raastava langan selvittely loppui kuin seinään.

Ensin oman valosarjani tein 20 valolla ja valkoisella valolla. Sarja oli tosi hyvän näköinen, valo mielestäni kaunista, mutta... Mutta patterit kestivät vain vähän aikaa, kunnolla alle viikon. Niinpä sitten vaihdoin valosarjan pienempään, 15 valon sarjaan, jossa valo on todella keltaista. Valo ei ehkä ole ihan niin nättiä, mutta sarja sopii nyt paremmin yhdelle hyllylle ja patterit kestävät huomattavasti kauemmin.

Paperinarukranssi

Olin taas kauan ihaillut naapurin rouvan ikkunassa näkynyttä valokranssia ja miettinyt, miten tuo tehdään. Eräskin päivä surffailin netissä ja siellä törmäsin ohjeeseen sivulla www.taitopirkanmaa.fi/Neulekranssi. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin käydä hankkimassa valkoista paperinarua, metallirangas pohjaksi ja sitten kutomaan.

Tosin ensin piti keriä naru vihdeltä keräksi. Se on aina pieni tapahtuma -ainakin Leevin mielestä. Onneksi paperinaru ei ole niin paha menemään sotkuun kuin villalanka, niin ei haitannut, vaikka Leevi olikin ”apuna” kerimisessä.

Pari kertaa piti kutominen aloittaa uudelleen, ennen kuin sain neuloksen sopivan leveäksi metallirenkaaseen. Mutta lopputuloksesta tuli ihan ok. Ensihätään kranssiin piti laittaa pattereilla toimiva valosarja, koska joulu oli jo ohi, eikä kaupoissa ollut enää sähköllä toimivia valosarjoja myynnissä. Sitten iski vielä laiskuus, enkä kehdannut niitä pahemmin netistä katsella. Ajattelin kyllä, että jossakin vaiheessa vaihdan patterilla toimivan valosarjan sähkökäyttöiseen ja sellaiseen, jossa on enemmän lamppuja. Ei jaksa vaihtaa vähän väliä pattereita tuohon valosarjaan, kun se on melkoisen sähkösyöppö sarja.

Nyt ainakin vielä tuntuu sille, että ensi jouluna yksi tai kaksi läheistä ihmistä saa mahdollisesti tuollaisen valokranssin joululahjaksi...

Avaimenperiä

Minulla oli tässä vuosi sitten pieni ongelma. Avaimenperäni meni rikki ja uusi kiva oli hakusessa. Katselin kaupoista erilaisa, mutta eihän sieltä löytynyt yhtään sellaista, jota oikein kehdannut käyttää. Kaikki mitä vastaan tuli, oli enemmän lapsille, ei aikuisille. Lopulta muistin, että minullahan on kaapissa jäljellä jonkin verran puolijalokiviä, kaupasta saa hopeoitua kuparilankaa ja tallessa oli vielä avainrengas vanhasta avaimenpärästä.

Siitäpä se idea sitten lähti -ja vähän ryöstäysi käsistä. Ensin tein itselle oikealla olevan avaimenperän hematiittirenkaista ja ametistihelmistä. Siitä tuli ihan ok ja niinpä avainrenkaita piti hankkia lisää ja erilaisia avaimenperiä alkoi syntyä lahkaksi, kuten tuo vasemmalla oleva hematiittirenkaista ja karneoleista tehty avaimenperä.

Ja kun vauhtiin oli päästy, tein isoista tiikerinsilmistä useamman avaimenperän. Se hyvä puoli näissä luonnonkivissä ja puolijalokivissä on, että on todella vaikea tehdä kahta samanlaista. Kun kuviot ja värisävyt vahtelevat kivissä, aina tulee uniikkeja tuotoksia. Sellaisen huonon puolen olen näissä omissa tuotoksissani huomannut, että käytössä pikkuhiljaa tuo hopeointi kuparilangasta kuluu pois. Mutta toisaalta, avaimenperä on käyttöesinee ja sitä kulumaa tulee pakostakin. Kun se on mennyt rumaksi, on aika vaihtaa avaimenperä johonkin toiseen...

Lopuksi vielä yksi erilainen avaimenpäräpari. Kivenä on muistaakseni magnesiitti. Avainkaulakoruun on käytetty kaupasta ostettua, valmista ketjua, jota olen pätkinyt ja väliin laitoin sitten korukiviä säännöllisen epäsäännöllisesti. Omasta mielestä tuostakin tuli ihan hyvän näköinen (kunhan ei katso liian tarkasti punonnan jälkeä, työkaluista jäi lankan välillä melkoiset orkoset).