Sydänsukat

Työkaveri meni naimisiin vuonna 2017. Päätimme työporukalla, että kudon lahjaksi hänelle ja vaimolle villasukat. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman "ällöt" ja teemaan sopivat. Netistä löysin Niina Laitisen suunnittelemat Maaria -sukat. Ohje oli riittävän "sydämellinen" ja kaupan lankahyllystä löytyi vielä mahdollisimman yököttävän vaaleanpunainen ja vaaleansininen 7 Veljestä -lanka. 

Sydän -kuvio näkyy oikein hyvin tuossa keskeneräisen sukan varressa. Vaaleanpunaiset sukat on kudottu juurikin ohjeen mukaan. Miehen vaaleansinisissä sukissa oli sitten vähän säätöä. Mutta yllättävän helposti sain laskettua terän pituuden oikein, jotta kuvio tuli täydellisenä myös näihin sukkiin. Vähän hassullehan nuo näyttävät kokonsa puolesta rinnakkain. Naisen sukat ovat kokoa 38-39 ja miehen sukat kokoa 45-46.

Tilaussukat

Täti pyysi kutomaan itselleen unisukat punaisesta langasta. Hän lähetti minulle kaksi kerää 7 Veljestä lankaa ja toiveena oli pitkävartiset sukat palmikkoneuletta. Minä sain lankakeristä aikaiseksi kahdet sukat. Ensimmäiset kudoin samalla ohjeella, kuin edellisen päivityksen keltaharmaat sukat, eli valepalmikkoa. Näissä kuvio näkyy ja erottuu todella hyvin. Kuvat eivät vain välttämättä ole niin hirveän laadukkaita, mutta eiköhän noista saa jonkinlaisen kuvan valmiista sukasta.

Toisista sukista tuli perinteiset palmikkosukat ja vielä vähän pidempivartiset. Ohje näihin sukkiin löytyi Novitan nettisivuilta ja on se tainnut olla jossakin Novitan lehdessäkin. Ohje oli todella helppo toteuttaa ja kuvio on todella näyttävä. Itse en ole kovin pitkävartisten sukkien ystävä, mutta ajattelin, että jossakin vaiheessa voisin itselle kutoa samanlaiset. 

Syyssukkia

Kesällä tuli neulottua itsellekin parit sukat. Keltaharmaat sukat ovat ns. valepalmikkoa. Näissä raidallisissa sukissa kuvio näkyy todella hyvin ja ne ovat raikkaan näköiset, jotenkin aurinkoiset. Tykkään niistä kovasti. 

Vihreiden sukkien ohje löytyi Ulla neuleen sivuilta ja mallin nimi on Saltkråkan. Tässä heti huomaa, että kuvio erottuu vähän huonosti kirjavasta sukasta. Nuo olisi pitänyt kutoa yksivärisestä langasta, jotta kuvio olisi erottunut kunnolla. Mutta ainahan sitä saa jossitella. Lämpöiset sukat kuitenkin tuli ja niillä on kiva talvella tassutella kylmällä lattialla.

Kesälomasukkia miehille

Kesälomalla tuli kudottua useammat vähän monimutkaisemmat palmikkosukat. Lankana on käytetty jälleen tutusti 7 Veljestä lankaa ja ohjeet on kaivettu jostain netin syövereistä. Sen totesin kyllä, että yksivärisellä langalla tulee näyttävämmän näköiset palmikkokuviot. Palmikot erottuvat paljon paremmin yksivärisistä neuleista. 

Tässä kahdet miesten sukat, josta eron huomaa heti. En muista mitkä oli kuvioiden nimet ja mistä ne löysin, mutta kuvahaulla varmasti molemmat löytyvät netistä. 

Senkin huomasin, että miesten sukille ei löydy niin monipuolisesti pintaneuleohjeita. Pitäisi varmaan itse suunnitella, mutta kun taidot eivät oikein riitä -osaan kyllä hyvin neuloa toisen kirjoittamasta ohjeesta, mutta oman mallin suunnittelu ei onnistu.

Juhannussukat

Miksi sitä ei muistelisi näin vuoden aluksi edelliskesän juhannusta. Silloin tuli kudottua useammat sukat mökin kuistilla istuessa ja porukoiden kanssa seurustellessa. Kutominen kun ei estä muuta toimintaa -multitaskig onnistuu enemmän kuin hyvin.  

Kaikki sukat on tehty 7 Veljestä -langasta. Mallit on kyllästymisen minimoimiseksi vähän erilaisia. Hienoimmat ovat ehkä nämä karkkisukat. Tuo lanka on vain niin herkullisen väristä, että parikin lankakerää tarttui kaupasta mukaan. Eihän aina tarvitse kutoa kovin synkän väristä. Mallinkaan ei tarvitse olla kovin kummoinen, näyttääkseen hyvälle.

Sitten tuli tehtyä ihan perussukat "joulu" langasta. Ihan hauskat ja lämpimän väriset. Noita tehdessä ei tarvinnut paljoa ajatella. Antoi vain puikkojen heilua ja juhannus meni rattoisasti.

Käpykransseja

Taas on vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta. Suotakoon se anteeksi, kun tässä on ollut kaikenlaista terveyshuolta ja sen sellaista vuoden mittaan. 

Keväällä ja kesällä tuli selailtua Pinterestiä vähän tavallista enemmän ja sieltä löytyi kaikenlaista kivaa tekemistä, muun muassa kuvia hienoista käpykransseista. Loppukesästä tuli kerättyä isoja, pieniä ja siltä väliltä olevia männyn ja kuusen käpyjä. Varsinkin mökillä, kun kuljin pitkin polkuja, maahan tippunut käpy tarttui aina mukaan. Niitä sitten kuivateltiin ulkona, sisällä ja loppukuivatus itsellä ainakin oli saunassa, jotta kävyt avautuisivat kauniisti kuivaessaan. 

Alunperin suunnittelin, että kranssin pohjana olisin käyttänyt itsepunottua pajurengasta. Pari sellaista teinkin, mutta niistä tuli melkoisen painavia, niin innostus niiden käyttämisestä loppui aika lyhyeen. Varsinkin kun löysin kaupasta sopivan kokoisia, halkaisijaltaan 25 cm olevia styrox -renkaita. Ne oli helppo päällystää paperinarulla, johon oli sitten helppo liimata kuumaliimalla käpyjä vieri viereen. Monta iltaa vierähti rattoisasti käpyjä liimaillessa, koska kransseja tuli tehtyä useampia -tänä vuonna ne toimittivat muutamassa tapauksessa joulukortin virkaa.

Kun kävyt oli liimattu, maalasin ne joko valkoisella tai kuparin värisellä spray-maalilla. Kun maali oli kuivanut, kranssi oli helppo koristella joko yksinkertaisella nauhalla tai valosarjalla. Ainut asia, mikä kransseissa on ongelma on se, että jos se on ulkona, käpy avautuu ja sulkeutuu ilman kosteuden mukaan. Jos liimaus on heikko, kävyt saattavat tippua alas, koska käpy elää niin voimakkaasti kosteuden mukana. 

Niin ja laadun tarkkailu toimi tutusti. Leevi -ja Leevin orava-kaveri valvoivat, että laatu pysyi tasaisena :) 

Ruusuja

Lähtiköhän taas vähän lapasesta? Kävin syksyllä naapurin rouvan luona kylässä ja hän näytti sisarensa pyöräyttämiä paperinaruruusuja. Ja siitähän se sitten lähti. Heti mahdollisuuden tullen piti käydä kaupassa ja ostaa paperinarua -punaista, keltaista, harmaata ja valkoista... 

Ai että vahvan paperinarun avaaminen olikin sitten rentouttavaa, aivot narikkaan tyyppistä hommaa. Sitä saattoikin tehdä ihan rauhassa, kun elukka nukkui ja televisio oli auki. Kukkien taittelu ja liimailu olikin sitten vähän tylsempää hommaa.

Näin joulun alla kuun touhusin, hoksasin tehdä kummitädille joulukukaksi kimpun ruusuja, jotka asettelin edellisessä postauksessa tehtyyn kahvipussijoutseneen. Kun kukat "lakastuvat" ne on helppo heittää menemään ja kehittää jotain uutta tilalle. Itse olen laittanut parvekkeelle joutseneen männynoksia ja muutaman kävyn (tuossa kuvassa ei vain taida kävyt ole paikallaan vielä). 

Itselle tuli väännettyä ruusuista kranssi. Muutama kierros hopeanarua ja siinäpä se. Piti vain alkaa toppuuttelemaan, ettei tule ruusuja laitettua liian tiiviisti. Paikka paikoin taisi pari kukkaa tulla liikaa, mutta mitäs pienista, ei nekään meistä.