Syyssukkia

Kesällä tuli neulottua itsellekin parit sukat. Keltaharmaat sukat ovat ns. valepalmikkoa. Näissä raidallisissa sukissa kuvio näkyy todella hyvin ja ne ovat raikkaan näköiset, jotenkin aurinkoiset. Tykkään niistä kovasti. 

Vihreiden sukkien ohje löytyi Ulla neuleen sivuilta ja mallin nimi on Saltkråkan. Tässä heti huomaa, että kuvio erottuu vähän huonosti kirjavasta sukasta. Nuo olisi pitänyt kutoa yksivärisestä langasta, jotta kuvio olisi erottunut kunnolla. Mutta ainahan sitä saa jossitella. Lämpöiset sukat kuitenkin tuli ja niillä on kiva talvella tassutella kylmällä lattialla.

Kesälomasukkia miehille

Kesälomalla tuli kudottua useammat vähän monimutkaisemmat palmikkosukat. Lankana on käytetty jälleen tutusti 7 Veljestä lankaa ja ohjeet on kaivettu jostain netin syövereistä. Sen totesin kyllä, että yksivärisellä langalla tulee näyttävämmän näköiset palmikkokuviot. Palmikot erottuvat paljon paremmin yksivärisistä neuleista. 

Tässä kahdet miesten sukat, josta eron huomaa heti. En muista mitkä oli kuvioiden nimet ja mistä ne löysin, mutta kuvahaulla varmasti molemmat löytyvät netistä. 

Senkin huomasin, että miesten sukille ei löydy niin monipuolisesti pintaneuleohjeita. Pitäisi varmaan itse suunnitella, mutta kun taidot eivät oikein riitä -osaan kyllä hyvin neuloa toisen kirjoittamasta ohjeesta, mutta oman mallin suunnittelu ei onnistu.

Juhannussukat

Miksi sitä ei muistelisi näin vuoden aluksi edelliskesän juhannusta. Silloin tuli kudottua useammat sukat mökin kuistilla istuessa ja porukoiden kanssa seurustellessa. Kutominen kun ei estä muuta toimintaa -multitaskig onnistuu enemmän kuin hyvin.  

Kaikki sukat on tehty 7 Veljestä -langasta. Mallit on kyllästymisen minimoimiseksi vähän erilaisia. Hienoimmat ovat ehkä nämä karkkisukat. Tuo lanka on vain niin herkullisen väristä, että parikin lankakerää tarttui kaupasta mukaan. Eihän aina tarvitse kutoa kovin synkän väristä. Mallinkaan ei tarvitse olla kovin kummoinen, näyttääkseen hyvälle.

Sitten tuli tehtyä ihan perussukat "joulu" langasta. Ihan hauskat ja lämpimän väriset. Noita tehdessä ei tarvinnut paljoa ajatella. Antoi vain puikkojen heilua ja juhannus meni rattoisasti.

Käpykransseja

Taas on vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta. Suotakoon se anteeksi, kun tässä on ollut kaikenlaista terveyshuolta ja sen sellaista vuoden mittaan. 

Keväällä ja kesällä tuli selailtua Pinterestiä vähän tavallista enemmän ja sieltä löytyi kaikenlaista kivaa tekemistä, muun muassa kuvia hienoista käpykransseista. Loppukesästä tuli kerättyä isoja, pieniä ja siltä väliltä olevia männyn ja kuusen käpyjä. Varsinkin mökillä, kun kuljin pitkin polkuja, maahan tippunut käpy tarttui aina mukaan. Niitä sitten kuivateltiin ulkona, sisällä ja loppukuivatus itsellä ainakin oli saunassa, jotta kävyt avautuisivat kauniisti kuivaessaan. 

Alunperin suunnittelin, että kranssin pohjana olisin käyttänyt itsepunottua pajurengasta. Pari sellaista teinkin, mutta niistä tuli melkoisen painavia, niin innostus niiden käyttämisestä loppui aika lyhyeen. Varsinkin kun löysin kaupasta sopivan kokoisia, halkaisijaltaan 25 cm olevia styrox -renkaita. Ne oli helppo päällystää paperinarulla, johon oli sitten helppo liimata kuumaliimalla käpyjä vieri viereen. Monta iltaa vierähti rattoisasti käpyjä liimaillessa, koska kransseja tuli tehtyä useampia -tänä vuonna ne toimittivat muutamassa tapauksessa joulukortin virkaa.

Kun kävyt oli liimattu, maalasin ne joko valkoisella tai kuparin värisellä spray-maalilla. Kun maali oli kuivanut, kranssi oli helppo koristella joko yksinkertaisella nauhalla tai valosarjalla. Ainut asia, mikä kransseissa on ongelma on se, että jos se on ulkona, käpy avautuu ja sulkeutuu ilman kosteuden mukaan. Jos liimaus on heikko, kävyt saattavat tippua alas, koska käpy elää niin voimakkaasti kosteuden mukana. 

Niin ja laadun tarkkailu toimi tutusti. Leevi -ja Leevin orava-kaveri valvoivat, että laatu pysyi tasaisena :) 

Ruusuja

Lähtiköhän taas vähän lapasesta? Kävin syksyllä naapurin rouvan luona kylässä ja hän näytti sisarensa pyöräyttämiä paperinaruruusuja. Ja siitähän se sitten lähti. Heti mahdollisuuden tullen piti käydä kaupassa ja ostaa paperinarua -punaista, keltaista, harmaata ja valkoista... 

Ai että vahvan paperinarun avaaminen olikin sitten rentouttavaa, aivot narikkaan tyyppistä hommaa. Sitä saattoikin tehdä ihan rauhassa, kun elukka nukkui ja televisio oli auki. Kukkien taittelu ja liimailu olikin sitten vähän tylsempää hommaa.

Näin joulun alla kuun touhusin, hoksasin tehdä kummitädille joulukukaksi kimpun ruusuja, jotka asettelin edellisessä postauksessa tehtyyn kahvipussijoutseneen. Kun kukat "lakastuvat" ne on helppo heittää menemään ja kehittää jotain uutta tilalle. Itse olen laittanut parvekkeelle joutseneen männynoksia ja muutaman kävyn (tuossa kuvassa ei vain taida kävyt ole paikallaan vielä). 

Itselle tuli väännettyä ruusuista kranssi. Muutama kierros hopeanarua ja siinäpä se. Piti vain alkaa toppuuttelemaan, ettei tule ruusuja laitettua liian tiiviisti. Paikka paikoin taisi pari kukkaa tulla liikaa, mutta mitäs pienista, ei nekään meistä.

Sukkia

Viimeisen vuoden aikana on ollut hiljaista kutomisrintamalla (tähän asti). Näitäkin sukkia neuloin melkein vuoden ja vielä siinä välissä kesälomalla kudoin toiset, Enon kotitöppöset. Jostakin syystä nämä sukat oli työläs kutoa, vaikka lanka oli aivan ihanan väristä (mikä ei kylläkään oikein näyt tuosta kuvasta). Ohje näihin sukkiin oli Novita Syksy 2015 -lehdessä.

Kun sitten kyllästyin näiden sukkien tekoon, kun olo oli, että ei nämä ikinä valmistu, tein välityönä nämä Enon kotitöppöset. Tätä hyväksi todettua mallia kun on muutamat tullut tehtyä, ne kutoo siinä sivussa, kun istuu mökin kuistilla ja odottaa, että sade lakkaa. 

Kun sitten olin lopulta saanut nuo kaksi sukkaparia valmiiksi, kädet olivat taas tottuneet neulomiseen ja sitten olikin pakko aloittaa kolmannet sukat. Tällä kertaa ihan normaalit sukat, kun lankavarastostani "löysin" Novitan 7 Veljestä Viidakko -lankaa. 

Kahvipussijoutsen

Alkaakohan jo mummoikä lähenemään, kun kiinnostuin ja innostuin kahvipussiaskartelusta? Tästäkin on syyttäminen naapurin rouvaa -hän näytti äitinsä tekemän kahvipussijoutsenen. Sittenhän se oli menoa -vielä kun omalla äidillä sattui olemaan tallessa iso läjä tyhjiä kahvipusseja. Hän kun oli aikonut joskus tehdä niitä kauppakasseja, mutta tyhjät pussit olivat jääneet venymään varastoon.

Työkaveria pyysin tekemään jostakin levynkappaleesta sapluunan palasten leikkaamiseen ja hän tekikin minulle tosi hienot sapluunat. Sitten olikin sopivasti edessä viikon loma ja reissu Leevin kanssa vanhempien mökille. Sielläpä tulikin sitten putsattua kahvipussien sisukset ja leikeltyä niistä sopivan kokoisia palasia. Näissä ensimmäisissä joutsenissa olen käyttänyt 5 x 10 cm palasia, joita saa leikattua yhdestä kahvipussista 8 - 12 kpl. Tuo sitten riippuu, lipsahtaako mattoveitsi leikkauksen kieroon vai onnistuuko leikkaus putkeen. Useimmiten pussista sai 10 palasta nätisti leikattua. Jos nuo tarvittavat palaset olisi pitänyt leikata saksilla, olisin kyllä unohtanut joutsenet aikoja sitten, mattoveitsi ja tolkku viivotin + sapluuna ovat lyömätön yhdistelmä! 

Siinä sitten kädet saivat taitella lappusia. Tähän mennessä olen tehnyt kaksi joutsenta ja ensimmäisessä tekeleessä on 316 taitosta ja toisessa 332. Siinä tuli istuttua jokunen tovi kuistilla taitteluhommissa ja sitten vielä kotona telkkaria katsoessa. Kun taittelun rytmiin pääsee kiinni, ne tulevat kyllä siinä sivussa. Niin ja opinhan minä näitä lappuja leikellessä, että eri merkkisillä/eri paahtimoiden kahvipussien sisukset ovat erivärisiä. Toiset ovat mattahopeita ja toiset kirkkaita, mitä ei ole koskaan ennen tullut ajateltua. Ja miksi olisinkaan ajatellut, enhän ole ennen käyttänyt tyhjiä kahvipusseja mihinkään.

Kun sitten lappusia oli riittävä määrä taiteltu, alkoi joutsenen kasaaminen. Naapurin rouvalta olin saanut lainaksi yhden valmiin joutsenen ja netin ihmeellisestä maailmasta löytyi useampi teko-ohje. Yksi, jota käytin, löytyy täältä.

Ja tämmöisiä näistä minun joutsenista sitten tuli. Ja tottakai, Leevin mielestä ne sitten on hänen paikalla, pitää päästä eroon...