Sukkia

Viimeisen vuoden aikana on ollut hiljaista kutomisrintamalla (tähän asti). Näitäkin sukkia neuloin melkein vuoden ja vielä siinä välissä kesälomalla kudoin toiset, Enon kotitöppöset. Jostakin syystä nämä sukat oli työläs kutoa, vaikka lanka oli aivan ihanan väristä (mikä ei kylläkään oikein näyt tuosta kuvasta). Ohje näihin sukkiin oli Novita Syksy 2015 -lehdessä.

Kun sitten kyllästyin näiden sukkien tekoon, kun olo oli, että ei nämä ikinä valmistu, tein välityönä nämä Enon kotitöppöset. Tätä hyväksi todettua mallia kun on muutamat tullut tehtyä, ne kutoo siinä sivussa, kun istuu mökin kuistilla ja odottaa, että sade lakkaa. 

Kun sitten olin lopulta saanut nuo kaksi sukkaparia valmiiksi, kädet olivat taas tottuneet neulomiseen ja sitten olikin pakko aloittaa kolmannet sukat. Tällä kertaa ihan normaalit sukat, kun lankavarastostani "löysin" Novitan 7 Veljestä Viidakko -lankaa. 

Kahvipussijoutsen

Alkaakohan jo mummoikä lähenemään, kun kiinnostuin ja innostuin kahvipussiaskartelusta? Tästäkin on syyttäminen naapurin rouvaa -hän näytti äitinsä tekemän kahvipussijoutsenen. Sittenhän se oli menoa -vielä kun omalla äidillä sattui olemaan tallessa iso läjä tyhjiä kahvipusseja. Hän kun oli aikonut joskus tehdä niitä kauppakasseja, mutta tyhjät pussit olivat jääneet venymään varastoon.

Työkaveria pyysin tekemään jostakin levynkappaleesta sapluunan palasten leikkaamiseen ja hän tekikin minulle tosi hienot sapluunat. Sitten olikin sopivasti edessä viikon loma ja reissu Leevin kanssa vanhempien mökille. Sielläpä tulikin sitten putsattua kahvipussien sisukset ja leikeltyä niistä sopivan kokoisia palasia. Näissä ensimmäisissä joutsenissa olen käyttänyt 5 x 10 cm palasia, joita saa leikattua yhdestä kahvipussista 8 - 12 kpl. Tuo sitten riippuu, lipsahtaako mattoveitsi leikkauksen kieroon vai onnistuuko leikkaus putkeen. Useimmiten pussista sai 10 palasta nätisti leikattua. Jos nuo tarvittavat palaset olisi pitänyt leikata saksilla, olisin kyllä unohtanut joutsenet aikoja sitten, mattoveitsi ja tolkku viivotin + sapluuna ovat lyömätön yhdistelmä! 

Siinä sitten kädet saivat taitella lappusia. Tähän mennessä olen tehnyt kaksi joutsenta ja ensimmäisessä tekeleessä on 316 taitosta ja toisessa 332. Siinä tuli istuttua jokunen tovi kuistilla taitteluhommissa ja sitten vielä kotona telkkaria katsoessa. Kun taittelun rytmiin pääsee kiinni, ne tulevat kyllä siinä sivussa. Niin ja opinhan minä näitä lappuja leikellessä, että eri merkkisillä/eri paahtimoiden kahvipussien sisukset ovat erivärisiä. Toiset ovat mattahopeita ja toiset kirkkaita, mitä ei ole koskaan ennen tullut ajateltua. Ja miksi olisinkaan ajatellut, enhän ole ennen käyttänyt tyhjiä kahvipusseja mihinkään.

Kun sitten lappusia oli riittävä määrä taiteltu, alkoi joutsenen kasaaminen. Naapurin rouvalta olin saanut lainaksi yhden valmiin joutsenen ja netin ihmeellisestä maailmasta löytyi useampi teko-ohje. Yksi, jota käytin, löytyy täältä.

Ja tämmöisiä näistä minun joutsenista sitten tuli. Ja tottakai, Leevin mielestä ne sitten on hänen paikalla, pitää päästä eroon... 

Lisää valosarjoja

Viime syksynä ja joulun alla meillä oli naapurin rouvan kanssa pieni ”kilpailu” lankapalleroiden väännöstä ja valosarjojen teosta. Minä taisin hävitä tuon kilpailun, mutta sain kuitenkin pari valosarjaa tehtyä, toisen itselle ja toisen äidille joululahjaksi.

Näitä ”lankapalleroitahan” olisi saanut ostaa messuilta ja valmiita valosarjoja kaupasta, mutta itse tehty on aina itse tehty. Varsinkin kun tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja tekeminen helppoa. Valmistusprosessi on aivan samanlainen, kuin tässäkin blogissa aiemmin tehdyssä 7 veljestä lampunvarjostimessa. Ilmapallot vain olivat pieniä vesi-ilmapalloja (joihin ilman sain polkupyöränpunpulla pumppaamalla, olen tosi huono puhaltamaan), Erikeeperiä, vettä ja lankaa. Lankana käytin omissa palloissa liukuvärjättyä Novitan Huurretta, harmaana. Palloista ei tullut tylsiä yksivärisiä vaan kaikenlaisia yhdistelmiä tuli mukaan.

Viimeisiä lankoja kun pyöritin ilmapallon päälle hoksasin kikka kolmosen, joka olisi helpottanut urakkaa heti alussa. Villalanka kun tahtoo mennä sotkuun, kun sitä vetää kerästä liima-vesiseokseen. Lopussa älysin keriä langasta ensin pienen kerän, jonka pudotin astiaan, jossa oli liima-vesiseos. Pyörittelin kerään vähän seoksessa ja aloin kerimään lankaa ilmapallon päälle. Viimeisten 10 pallon päällystäminen sujui kuin tanssi ja hermoja raastava langan selvittely loppui kuin seinään.

Ensin oman valosarjani tein 20 valolla ja valkoisella valolla. Sarja oli tosi hyvän näköinen, valo mielestäni kaunista, mutta... Mutta patterit kestivät vain vähän aikaa, kunnolla alle viikon. Niinpä sitten vaihdoin valosarjan pienempään, 15 valon sarjaan, jossa valo on todella keltaista. Valo ei ehkä ole ihan niin nättiä, mutta sarja sopii nyt paremmin yhdelle hyllylle ja patterit kestävät huomattavasti kauemmin.

Paperinarukranssi

Olin taas kauan ihaillut naapurin rouvan ikkunassa näkynyttä valokranssia ja miettinyt, miten tuo tehdään. Eräskin päivä surffailin netissä ja siellä törmäsin ohjeeseen sivulla www.taitopirkanmaa.fi/Neulekranssi. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin käydä hankkimassa valkoista paperinarua, metallirangas pohjaksi ja sitten kutomaan.

Tosin ensin piti keriä naru vihdeltä keräksi. Se on aina pieni tapahtuma -ainakin Leevin mielestä. Onneksi paperinaru ei ole niin paha menemään sotkuun kuin villalanka, niin ei haitannut, vaikka Leevi olikin ”apuna” kerimisessä.

Pari kertaa piti kutominen aloittaa uudelleen, ennen kuin sain neuloksen sopivan leveäksi metallirenkaaseen. Mutta lopputuloksesta tuli ihan ok. Ensihätään kranssiin piti laittaa pattereilla toimiva valosarja, koska joulu oli jo ohi, eikä kaupoissa ollut enää sähköllä toimivia valosarjoja myynnissä. Sitten iski vielä laiskuus, enkä kehdannut niitä pahemmin netistä katsella. Ajattelin kyllä, että jossakin vaiheessa vaihdan patterilla toimivan valosarjan sähkökäyttöiseen ja sellaiseen, jossa on enemmän lamppuja. Ei jaksa vaihtaa vähän väliä pattereita tuohon valosarjaan, kun se on melkoisen sähkösyöppö sarja.

Nyt ainakin vielä tuntuu sille, että ensi jouluna yksi tai kaksi läheistä ihmistä saa mahdollisesti tuollaisen valokranssin joululahjaksi...

Avaimenperiä

Minulla oli tässä vuosi sitten pieni ongelma. Avaimenperäni meni rikki ja uusi kiva oli hakusessa. Katselin kaupoista erilaisa, mutta eihän sieltä löytynyt yhtään sellaista, jota oikein kehdannut käyttää. Kaikki mitä vastaan tuli, oli enemmän lapsille, ei aikuisille. Lopulta muistin, että minullahan on kaapissa jäljellä jonkin verran puolijalokiviä, kaupasta saa hopeoitua kuparilankaa ja tallessa oli vielä avainrengas vanhasta avaimenpärästä.

Siitäpä se idea sitten lähti -ja vähän ryöstäysi käsistä. Ensin tein itselle oikealla olevan avaimenperän hematiittirenkaista ja ametistihelmistä. Siitä tuli ihan ok ja niinpä avainrenkaita piti hankkia lisää ja erilaisia avaimenperiä alkoi syntyä lahkaksi, kuten tuo vasemmalla oleva hematiittirenkaista ja karneoleista tehty avaimenperä.

Ja kun vauhtiin oli päästy, tein isoista tiikerinsilmistä useamman avaimenperän. Se hyvä puoli näissä luonnonkivissä ja puolijalokivissä on, että on todella vaikea tehdä kahta samanlaista. Kun kuviot ja värisävyt vahtelevat kivissä, aina tulee uniikkeja tuotoksia. Sellaisen huonon puolen olen näissä omissa tuotoksissani huomannut, että käytössä pikkuhiljaa tuo hopeointi kuparilangasta kuluu pois. Mutta toisaalta, avaimenperä on käyttöesinee ja sitä kulumaa tulee pakostakin. Kun se on mennyt rumaksi, on aika vaihtaa avaimenperä johonkin toiseen...

Lopuksi vielä yksi erilainen avaimenpäräpari. Kivenä on muistaakseni magnesiitti. Avainkaulakoruun on käytetty kaupasta ostettua, valmista ketjua, jota olen pätkinyt ja väliin laitoin sitten korukiviä säännöllisen epäsäännöllisesti. Omasta mielestä tuostakin tuli ihan hyvän näköinen (kunhan ei katso liian tarkasti punonnan jälkeä, työkaluista jäi lankan välillä melkoiset orkoset).

Piiiiitkästä aikaa...

Taas on päässyt tovi vierähtämään edellisestä lisäyksestä näille sivuille. Mutta minulla on "hyvä" syy...vanha tietokoneeni meni vähän sekaisin ja se tarvitsi rutkasti päivitystä. Eihän mikään mennyt niinkuin Strömsössä, niinpä uusi kone piti hankkia. Toivottavasti tämä nyt kestää yhtä kauan kuin edellinen ja saan taas näitäkin sivuja päiviteltyä ilman noita hirmuisen pitkiä "luovia" taukoja.

Tässä on jotain, mitä minun on pitänyt lisätä näille sivuille jo kauan sitten, Aaltoneulehuivi pudotetuin silmukoin Novitan Huurre -langasta.

Ohje on luonnollisesti Novita -lehdestä, Talvi 2014. Yläkuvassa se on venytettynä olohuoneen matolle (luonnollisesti Leevi oli silloin "hoidossa" äidillä ja isällä, ettei se vain valloita huivia omakseen ja satuta itseään nuppineuloihin). Venytettynä tuon huivin koko on noin 215 x 69 cm. Ohjeessa valmiin mitat olivat 150 x 60 cm. Vähän venähti tuossa matolla, vaikka ihan ohjeen mukaan tein. Mutta ei siitä liian pitkä tullut, pysyypähän paremmin päällä, kun voi nakata huolettomasti olkapään yli.

Tikkaille nakattuna (ja kun se on oikein päällä) näkyy oikein hyvin, miten eläväinen pinta neuleessa on. Itse pidän tällaisissa töissä liukuvärjätyistä langoista. Jotenkin ne vain tuovat lisää elävyyttä ja uniikkiutta asusteisiin. Varmasti ei tule kahta samanlaista vastaan.